«

»

marras 01

Hyvä valmentaminen vaatii panostusta

1.11.2012 / Menestyksekkään Otson pelaaja-valmentaja Ilkka Vaahtoranta  kertoi Ultimate.fi:lle hieman omista valmennusnäkemyksistään.

Ilkka ”Ile” ”Vaahtis” Vaahtoranta oli joukkueensa Otson kanssa tänä vuonna voittamaton SM-sarjassa. Suomen tämän hetken parhaimpiin pelaajiin lukeutuva Ile pelaa itse mutta myös kuluu myös Otson valmennustiimiin.
Otson kanssa pitkäjänteistä työtä tehnyt Ile ei itse kuitenkaan suostu suitsuttamaan saavutuksiaan.

–Aito mielenkiinto lajiin, sen vaatimuksiin ja valmentamiseen liittyviin asioihin. Näillä itse olen saanut selitettyä tämän lajin salaisuuksia itselleni ja toivottavasti muillekin, Ile sanoo.

Miten Ile sitten aikanaan päätyi ultimaten pariin ja valmennushommiin?

Ilen ultimateuran alku

Kipinän ultimaten pelaamiseen Ilkka Vaahtoranta sai pelikentän laidalla Jurmalan biitsiturnauksessa 2001. Sen jälkeen tutuksi tulivat Hietsu Beach Ultimate ja yliopistoultimate. Lisäksi Ile on nähty pelikentillä muun muassa Mustan Hevosen, Marky Mark Funky Bunchin, Spider Pigsin, Stockholm Syndromesin ja Hattiwattien riveissä.

Ilkka Vaahtoranta (vas.) Viiman naisten ympäröimänä kesäkauden 2012 palkintojenjaossa. Kuva: Pasi Roimela

Ilkan sarjapelaajaura alkoi vuonna 2004 Discuksessa, josta hän päätyi seurojen yhdistymisten jälkeen Otsoon. Lisäksi Ile on vahvistanut Karhukoplaa Prahan seurajoukkueiden MM-kisoissa ja maajoukkuetta viimeksi tänä kesänä Japanin MM-kisoissa. Valmentajana Ilen uran huippukohtia ovat olleet kuluneella kesäkaudella Otson kanssa saavutettu menestys.

–Valmentajana suurimpana saavutuksena pidän viimekesän SM-kultaa Otson kanssa. Lisäksi hyvät treenit on aina saavutus. Kun saa hyvää palautetta treeneistä tai näkee että porukka syttyy toimintaan, tuntee saavuttaneensa jotain, Vaahtis toteaa.

Otsoa Ilen kanssa valmentavat Tommi Lehto ja Pasi Tamminen. Aki Vehtari huolehtii joukkueen fysiikkatreeneistä.

Valmentajaesikuvia löytyy myös kotoa

Valmentajauransa Ilkka aloitti kilpauimareiden parissa oman uintiuransa jälkeen. Ultimatessa valmennushommat tulivat ajankohtaisiksi EUC:n vanhemman valmentajakaartin väistyessä vuonna 2008. Ennen varsinaista lajivalmennusta valmentamista Ile veti fysiikkatreenejä EUC:läisille.

Esikuvikseen Ile mainitsee olympiauimareita valmentaneen isänsä Hannu Vaahtorannan sekä oman puolisonsa, Viimaa ja naisten maajoukkuettakin valmentaneen, Laura Salmikiven. Lisäksi ultimatessa tärkeitä ovat olleet ensimmäinen valmentaja Ari Rantalainen, loputon sparraaja Tommi Lehto EUC:ssä sekä viime kesän avoimen maajoukkueen valmentajat Ville Haaramo ja Heikki Tiittanen.

Valmentajan tehtävänä on Ilen mielestä pitää huolta treenien laadusta, ja siitä, että ultimatessa usein vähäinen treeniaika käytetään tehokkaasti. Valmentaja on se, joka auttaa motivoituneita pelaajia kehittymään.
–Perustreenit ilman teemaa ovat turhia ja ajanhukkaa. Valmentajan tulisi kyetä pukemaan tavoitteet mielekkääksi toiminnaksi, jonka avulla pelaajat hahmottavat sen mitä tavoitellaan.

–Eniten itseäni harmittavat sellaiset valmennukselliset tilanteet, joissa teetettävästä treenistä ei tunnu olevan vastaavaa hyötyä tai siitä on peräti ollut haittaa. Mikäli valmentajan toiminta heikentää joukkuehenkeä tai harjoitteet aiheuttavat vaaratilanteita/loukkaantumisia, on valmentajan syytä katsoa peiliin ja arvioida omaa toimintaansa uudestaan. Virheistäkin kuitenkin oppii, Ile toteaa.

Kaikkea ei tarvitse keksiä itse

Hyviä ideoita ja vinkkejä valmentamiseen löytää Ilen mukaan muista lajeista, kuten jalkapallosta, jenkkifudiksesta, salibandystä ja käsipallosta. Niissä hyväksi havaittuja ideoita voi soveltaa myös ultimateen.
–Teknisiin asioihin vaikutteita saa lähes mistä vaan nykyään. Niistä pitää vain  pystyä seulomaan oleellinen. Siihen auttavat omat ja muiden valmentajien kokemukset, ja ideat siitä mistä peli, ja  joukkuetoiminta yleensäkin, koostuu.

Ilkka Vaahtoranta ja Matti Kajaste kertoivat Sockeyen treenileirin kokemuksistaan lajipäivässä 2011.

Ile kannustaakin valmentajia ja valmentamisesta kiinnostuneita hakemaan oppia laaja-alaisesti.

EUC:llä on tavoitteena järjestää valmentajille yhteisiä tilaisuuksia pienen tauon jälkeen. Myös Liitokiekkoliitto järjestää lajipäiviä ja valmentajatapahtumia, joihin kannattaa osallistua. Lisäksi Ile hehkuttaa Suomen Valmentajat Ry:n toimintaa.
–Yhdistys tuo myös huippuosaajia Suomesta ja ulkomailta luennoimaan valmentajille. Tämä on helppo tapa päästä mukaan laadukkaaseen ajankohtaiseen keskusteluun.

Ultimatevalmennus kaipaa tiiviimpää seurayhteistyötä

Seurat ovat avainasemassa valmennuksen laadun kehittämiseksi. Valmennukseen sitoutuneita henkilöitä pitää tukea mahdollistamalla kouluttautuminen ja vapaa ajatustenvaihto valmentajien kesken. On myös tärkeää, että valmentajat voivat keskittyä pelkästään valmentamiseen ja muut hoitavat sekalaiset seuratoimintaan liittyvät nakit.
–Mitä laadukkaampaa ja pysyvämpää on seuran valmennustoiminta, sitä varmemmin se tuottaa uusia huippupelaajia seurojen ykkösjoukkueisiin.

Hyvällä jatkuvalla valmentamisella joukkueiden on mahdollista löytää omat vahvuutensa ja kehittyä kokonaisuutena.
–Selkeä ja pysyvä valmennustoiminnanlinja on varmasti se, millä hyvistä joukkueista kehittyy parhaita.

Suomalaisen ultimatevalmennuksen tasoa Ile ei lähde arvioimaan. Haasteita hänen mukaansa kuitenkin tuo valmentajien vaihtuminen ja seurojen välisen yhteistyön puute. Ongelmana on myös se, ettei ultimaten parissa ole tai tule olemaan ammattivalmentajia.
–Valmennuksen tason arvioiminen on haastavaa, koska valmentajien yhteistyö ei ole kovinkaan vilkasta seurojen kesken. En esimerkiksi tiedä miten Teamissä tai SOSissa suunnitellaan kautta tai mistä yksittäiset treenit koostuvat, hän sanoo.

Ile korostaa, että valmentaminen on taitolaji kuten pelaaminenkin.
–Toivottavasti Suomen seurat saavat tulevaisuudessa paljon valmentajia, jotka harrastavat ultimaten valmentamista. En näe realistisena, että lähitulevaisuudessa suomalaiset ultimatevalmentajat olisivat palkattuja, joten harrastuspohjalla mennään.

Valmentamisen suhteen Ilen haaveena olisi luotsata junnudivarista SM-sarjaan noussut juniorijoukkue ulkosarjan SM-kultaan pitkäjänteisen valmennusurakan päätteeksi.

–Jos tämä toteutuisi, oltaisiin jo aika pitkällä tässä hommassa, Ile toteaa.

Lue myös nämä

Ilkka Vaahtorannan kirjoittamat artikkelit Ultimate.fi:ssä:

Oheisharjoittelu: amatöörien puuhastelua?>>

Ultimatevammojen ehkäisy osa 1: Valmistautuminen on pakollista >>

Ilen kokemukset Sockeyen treenileiriltä >>

 

Teksti: ultimate.fi/JU

3 comments

  1. Matti

    ”–Perustreenit ilman teemaa ovat turhia ja ajanhukkaa.” …on minusta vähän kovasti sanottu. Erityisesti aloittelijat tarvitsevat ties kuinka hirveästi toistoja perusasioista, kuten heittämisestä ja kehitystä tapahtuu myös ilman teemoitettuja treenejä. Toki olen samaa mieltä siinä, että painotetut teemat ja kommunikoidut tavoitteet tuovat ihan uutta tehoa treenaukseen.

    Ammattivalmentajien puuttumista en pidä ongelmana ollenkaan. Ile verrannee ultimatea rivien välissä uintiin, jossa ammattivalmentajat ovat normi. Ultimatessa tiedän vain yhden. CUSB-Bolognassa ennen pelannut Valerio Iani vetää rahasta Bay area disc associationin treenejä lukiolaisille. Hän lienee kuitenkin yksittäistapaus. Meidän kv-kilpakumppanit valmentaa myös oman toimen ohella ja monesti vielä pelaajavalmentajina.

    Meillä olis tosiaan tarvetta huomattavasti runsaampaan valmennusyhteistyöhön. Mun mielestä hauskempaa olisi kuitenkin verrata tekniikoita, esim. kuinka puolustaa raksaa tasalla, kuinka blokata keholla hakusuuntia jne (Sockeye-leirin tyyliin) kuin pohtia pedagogisia menetelmiä valmennuksessa. Uskon että tämäntyyppisillä klinikoilla saisi paljon kiinnostunutta väkeä mukaan.

  2. Ilkka

    Heitttojen harjoittelu käy hyvin teemasta. Ei sitä heittojen harjoittelemista lopeteta oikeastaan missään vaiheessa vaikka aloittelijan leimasta pääsee jossain vaiheessa irti. Jos heittoharjoitteet ovat hyvin suuniteltuja ne tuottavata varmasti paremman lopputuloksen, kuin vapaa heittely (josta katoaa fokus aika nopeasti).

    Hienoa kuulla, että lajissa sentään on ammattivalmentajia 🙂 Kuitenkin lajin kehityksen ja uskottavuuden kannalta ongelmallista on, että joukkueilla tai seuroilla ei ole valmentajia, jotka eivät pelaisi. Pari positiivista esimerkkiä toki löytyy.

  3. Jarna

    Hei mainoslauseena tähän väliin! Liiton lajipäivä on jälleen 18.11 SLU-talolla. Teemana on seuratyö ja sen kehittäminen. Paikalla on myös ulkopuolinen kutsuvieraspuhuja kertomassa seuratyön ja seurojen välisen yhteistyön kehittämisestä. Tulkaa siis lajipäivään kertomaan ja jakamaan kokemuksia ja kysymään tyhmiäkin kysymyksiä, niin päästään tekemään suomi-ultimatesta taas hitusen parempaa!!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Jotta kommentointi onnistuisi vain ihmisiltä eikä roboteilta, vastaa oheiseen kysymykseen ennen lähettämistä.

Liitokiekolla pelattava joukkuelaji on nimeltään u....e?