«

»

elo 21

Euroopanmestaruus-projekti – Onnistumisen avaimet

1. Projektin aloitus riittävän ajoissa

Kisaprojekti starttasi jäätävässä vesisateessa Sipoon tekonurmella 19.10.2014 ensimmäisen try-out leirin merkeissä. Maajoukkuerinkiin ilmoittautui yli 40 pelaajaa ja ensimmäisellä leirillä oli mukana näistä 23. Vuoden 2014 aikana leireilimme vielä toistamiseen marraskuussa. Ensimmäisillä leireillä keskityttiin paljon perustekemiseen ja harjoituksista pyrittiin saamaan mahdollisimman kuormittavia. Muutamien ensimmäisten leirien aikana tuli fiilis, että nyt on laajasti tarjontaa taitavista ja fyysiseen kuntoon panostavista pelaajista. Ennen joukkuevalintaa leireilimme 4 kertaa ja leirien välissä treenaamiseen motivoitiin erilaisilla kiekko- ja fysiikkatreenihaasteilla. Halusimme ringin sisäisen kilpailun motivoivan pelaajia entistä kovempaan harjoitteluun.

Koen, että yksi tärkeä menestystekijä oli projektin aloittaminen riittävän ajoissa, jolloin pelaajat heräsivät ajoissa panostamaan fyysiseen kuntoon ja joka mahdollisti joukkuevalinnan tekemisen 2.3.2015.

2. Joukkueen rosteri ja roolit

Joukkueen valitseminen ei ollut helppo tehtävä. Monta hyvää vaihtoehtoa jäi lopulta joukkueen ulkopuolelle, sillä yritimme rakentaa kokoonpanon, jossa jokaiselle pelaajalle olisi mahdollista löytää peli-ideologiaamme soveltuva rooli. Tavoitteena oli rakentaa joukkue, joka pärjää kisoissa vahvalla miespuolustuksella ja jonka taitotaso riittää isoon, dynaamiseen ja monipuoliseen hyökkäyspeliin. Muodostimme hyökkäyspeliin roolit, jotka asettivat pelaajille ohjenuorat siitä, minkä tyyppistä toimintaa heiltä kentällä odotetaan, mutta jotka jättivät pelaajalle vapauksia toteuttaa roolia oman mieltymyksen ja omien taitojen mukaan. Koen toiseksi menestystekijäksi sen, että onnistuimme pelaajavalinnoissa ja pelaajien roolittamisessa hyvin.

3. Harjoittelu

Kisoihin valmistavat joukkuetreenit koostuivat viikonloppuleireistä huhti-, touko- ja heinäkuussa ja harjoitusturnauksesta (Windmill Windup), joiden lisäksi treenasimme kuutena keskiviikkoiltana Hyvinkäällä. Yhteisiä treenitunteja kertyi noin 38 (+Windmill).

Yhteistä treeniaikaa ei tosiaan ollut mitenkään ruhtinaallisesti, mutta toisaalta enempää yhteistä aikaa olisi ollut hankala löytääkään tiiviistä ultimatekalenterista. Ajan rajallisuus huomioitiin treenien suunnittelussa. Luotimme valmentajina siihen, että joukkueen hyökkäyspeli on lähtökohtaisesti hyvällä mallilla ja siksi halusimme aluksi panostaa puolustamiseen ja puolustustaktiikoihin, jotta pääsimme testaamaan Windmilliin kuinka pitkälti voimme luottaa miespuolustukseemme. Windmill osoitti myös hyökkäyspelin kipukohdat, joita päästiin työstämään heinäkuun treeneissä.

Harjoittelun suurin kipukohta tuntui olevan se, että riittävän kovaa haastajaa treenimatsivastukseksi Suomesta oli hankala löytää. Kiitos treenivastuksesta naisten masters-maajoukkueelle, poikien maajoukkueelle, sekä Team-Otso-miesporukalle!

Koen, että kolmas menestystekijä oli se, että harjoittelimme oikeita asioita. Tekijät, jotka vielä Windmillissä ontuivat, saatiin korjattua kisoissa.

4. EM-kisat

EM-kisoissa alkulohkossamme pelasivat Irlanti, Venäjä ja Latvia. Irlanti oli meille tuntematon vastustaja, Venäjän olimme kohdanneet Windmillissä kahteen kertaan ja Latvian pelistä saimme jotain käsitystä Tampereen SM-tourilla. Lähtökohtana oli, että neljän joukkueen alkulohkosta 3 parasta pääsisi ylempään power pooliin keskinäisten otteluiden jäädessä voimaan. Ennalta ajattelimme Latvian ja Irlannin olevan lohkomme heikoimmat vastustajat.

Kisat alkoivat haastavissa sääolosuhteissa. Ensimmäisessä pelissä kohtasimme Irlannin ja pelin aikana sää vaihtui auringonpaisteesta rankkasateeseen navakan tuulen puhaltaessa kentän suuntaisesti. Hyökkäys oli hermostunutta ja sorruimme huonoihin ratkaisuihin. Puolustus oli niin lusua, että saimme vastustajan näyttämään monta pykälää itseämme paremmilta. Shokkialku turnaukselle: tappio Irlannille lukemin 10-9. Joukkueen valtasi pettymys ja epäusko, pelasimme huonommin kuin kukaan olisi voinut uskoa. Tästä tappiosta olisi noustava ja loput alkulohkon pelit voitettava. Ennen seuraavaa Venäjä-peliä tehtiin yksi psyykkinen harjoite yhdessä; kukin pelaaja nosti yhden joukkuekaverin kuvitteellisesta syvästä kuopasta maanpinnalle.

Menestymisen avain oli joukkue, jossa vastuu jakaantui leveille harteille.

Venäjän kohtaamiseen olimme valmistautuneet hyvin Windmill-kokemusten pohjalta. Viimeistelyharjoituksissa harjoittelimme erityisesti Venäjän hyökkäystasapainojen pussittamista ja vahvojen pitkien lämääjien pelaamista pois lämäyspaikoilta. TV-kameroiden edessä kentällä taisteli yhtenäinen joukkue ja miespuolustuksemme teki Venäjän pelin vaikeaksi. Oma hyökkäys loisti ensimmäisellä puoliajalla etenkin vastatuuleen, eikä Venäjän paikkapuolustus saanut hyökkäystämme horjumaan. Pelin voittomaali oli kenties yksi turnauksen kauneimmista Essi Inkisen syöttäessä lähes koko kentän pituisen lämärin suoraan aloituksesta maaliin Olga Rentolle. Voitto lukemin 14-12 oli paras lääke Irlanti-tappiosta toipumiseen.

Irlanti-tappio oli kuitenkin sopiva psyykkinen herätys joukkueelle; opimme että tässä turnauksessa emme voi lähteä yhteenkään peliin, emme edes ennakkoon heikompia vastustajia vastaan, lepsuin ottein. Asenne kohdillaan nappasimme alkulohkon viimeisestä pelistä Latviaa vastaan selkeän 14-5 voiton ja varmistimme paikkamme ylempään power pooliin lohkokakkosina.

Power pool peleissä hyökkäyspelimme koheni entisestään ja joukkue esiintyi ryhdikkäästi Hollantia (voitto 17-8) ja kisojen yllättäjää Belgiaa (voitto 17-10) vastaan. Belgia päätyi kisoissa lopulta kuudennelle sijalle ja yllätti esityksillään varmasti monet vastustajansa. Power poolin viimeisessä pelissä pelasimme poolin kärkipaikasta brittejä vastaan jälleen kentän suuntaisessa tuulessa. Voiton ratkaisi lopulta brittien ensimmäisellä puoliajalla tekemä vastatuulimaali. Vastatuulimaaleja teimme saman määrän koko pelissä, mutta menetettyämme ensimmäisen puoliajan myötätuulihyökkäysedun, Iso-Britannia voitti lopulta ottelun lukemin 11-9.

Kisojen alkupäivien vaihtelevat ja jokseenkin haastavat sääolosuhteet tasoittivat maiden välisiä eroja ja pudotuspelien alla oli hankala arvioida mitkä maat tulisivat olemaan Saksan ja Iso-Britannian ohella haastavimpia vastuksia pudostuspeleissä. Saadessamme kvartsivastustajaksemme Ranskan, olo oli kuitenkin hieman huojentunut. Vastus oli meille Windmillin kahden kohtaamisen jälkeen ennalta tuttu, joten pystyimme lähtemään peliin luottavaisin mielin. Pelin aloitus oli meiltä koko turnauksen vahvin esitys, olimme muistaakseni jo 6-1 johdossa. Ranska ei päässyt missään vaiheessa haastamaan kunnolla puolustustamme ja selvitimme tiemme semifinaaliin selkein 17-7 lukemin. Kvartsien kenties suurin yllätys oli Italian voitto Briteistä (14-12). Semifinaalipareiksi muodostuivat Saksa-Suomi ja Sveitsi-Italia.

Windmill-esitysten ja turnauksen alkupelien valossa tiesimme Saksan kisojen vahvimmaksi ryhmäksi. Lähdimme peliin selkeästi koko ultimatekansan silmissä altavastaajina. Uskoimme kuitenkin koko joukkueen voimin siihen, että Saksa on voitettavissa. Windmillissä Saksa onnistui sekoittamaan peliämme kolmen pelaajan löysällä paikkapuolustuksella ja tuo tappio oli jättänyt sopivasti karstaa hampaidemme väliin. Samaan ansaan emme aikoneet enää astua. Saksa tuli pelin alkuun varmoin ottein ja käytimme ensimmäisen aikalisän 3-0 tappioasemassa. Oma hyökkäys takelteli pelin alussa viimeisissä ratkaisuissa maalin lähellä. Aikalisällä päätimme ettemme lyö hanskoja tiskiin vaan, kasaamme päämme ja uskomme helppoihin ratkaisuihin maalin lähellä. Saksa luotti puolustuspisteissään samaan paikkapuolustukseen, mutta tällä kertaa löysimme alakerran siirtelyn lisäksi sopivasti tilaa boksin takaa ja uskomattoman hienolla kylmäpäisellä maltilla nousimme takaa ohi voittoon 13-11. Tämä peli oli koko joukkueelta turnauksen paras esitys. Korostimme ennen pelin alkua, että finaaliin pääsee se joukkue, jonka pää kestää paremmin. Ja meidän pää kesti. Pelin jälkeen tunnelma joukkueessa oli uskomaton, saavutimme fiiliksen, että meitä ei pysäytä enää mikään.

Finaalipäivä oli uskomattoman hieno kokemus. Koko ryhmä oli ennen pelin alkua jännittynyt – jaossa olevan mestaruuden lisäksi oman jännityksensä toi stadion ympäristö upeine kannattajineen ja tv-kameroineen. Henkilökohtaisesti luottamus joukkueen hyvään esitykseen oli 100-prosenttinen, mutta odotin tasaista ottelua Sveitsiä vastaan. Kohtasimme Sveitsin kahdesti Windmillissä, voittojen jakaantuessa siellä tasan. Osasimme odottaa Sveitsiltä oman pelimme kaltaista isoa hyökkäystä: isoja cutbackeja ja pitkää peliä. Saimme peliin loistavan alun, pidimme omat hyökkäyksemme ja katkomaalien ansiosta olimme puoliajalla 9-4 johtoasemassa. Turnausväsymys alkoi näkyä toisella puoliajalla heittoratkaisuissa ja jalkojen painamisena, mutta ensimmäisen puoliajan kaula siivitti meidät lopulta helppoon 17-10 voittoon. Viimeisen maalin syntyessä fiilis oli epäuskoinen; oliko tämä todellakin tässä?!

Kisakatsomoissa stadionilla ja kotitelkkareiden ääressä päästiin ihailemaan finaalissa hyökkäyksessä dominoineen parin Essi Inkinen–Olga Rentto otteita. Kisoissa menestyminen oli kuitenkin mahdollista tasaisen joukkueemme ansiota. Pitkin kisaviikkoa vastuu jakautui koko ryhmälle ja onnistumiset jakaantuivat tasaisesti. Kata Niini osoitti hienoa henkistä johtajuutta puolustuspainotteisen kentällisen johtavana hahmona. Joukkueen parhaana puolustajana palkittiin läpi turnauksen raatanut Team:in Karoliina Lappalainen. Maajoukkue-ensikertalainen Tampereen UFO:n Raakel Pfister palkittiin maajoukkuetulokkaana vahvan esiintymisen seurauksena niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessakin. Kulunut klisee toimii tätäkin voittanutta joukkuetta kuvailtaessa; ryhmä oli sopiva sekoitus nuoria ja uusia tuulia, sekä kovissa liemissä keitettyjä konkareita, kuten Jenni Oksanen, Milla Mantere ja Riitta Syvälä.

Menestymisen avain oli joukkue, jossa vastuu jakaantui leveille harteille.

Pelillisesti olimme vastustajiamme parempia tasaisen heittotaitomme ansiosta. Puolustuksessa pelasimme läpi kisojen lähes pelkästään miespuolustusta, tuulisista keleistä huolimatta. Tämä taktiikka toimi, koska pelaajamme olivat fyysisesti riittävän kovassa kunnossa.

5. Joukkueen henkinen vahvuus ja halu voittaa

Kisaviikko on niin pelaajille kuin valmennuksellekin suuri psyykkinen koetus. Jokaisella on henkilökohtaiset tavoitteet ja odotukset omasta suorituksesta ja myös joukkueen suoriutumisesta. Lisäksi on yhdessä sovitut tavoitteet, joiden saavuttamista arvioidaan kisojen edetessä jatkuvasti. Yksilöinä ja yhdessä koetaan syviä fiiliskuoppia, väsymystä, onnistumista, iloa, ihan vain muutamia tunteita mainitakseni.

Tällä kertaa panostimme viimeistelyleirillä henkisistä haasteista keskustelemiseen ja pyrimme valmistautumaan edessä oleviin tunnetiloihin mahdollisuuksien mukaan. Joukkue loi yhdessä joukkuesäännöt kisaviikolle – miten reagoidaan eri tunnetiloihin ja mitkä tunnetilat jaetaan joukkueen ja valmennuksen kesken ja millä tavalla.

Psyykkistä valmennusta asiantuntijan johdolla kaipaisimme varmasti jokainen ennen tällaista koitosta ja sellaista kovasti yritettiinkin järjestää joukkueelle kisaprojektin aikana. Taloudelliset ja ajalliset haasteet tulivat kuitenkin vastaan, joten olimme joukkueen kanssa tämän asian suhteen niin sanotusti omien voimien varassa.

Näin jälkiviisaana voisi sanoa, että joukkueen psyykkisen vahvuuden osoitti Irlanti-tappiosta nouseminen. Tuosta pelistä ei jäänyt harmittamaan itse häviö, vaan uskomattoman huono suoriutuminen. Joukkueen pelaajat päättivät yksilöinä ja yhdessä nousta tuosta fiiliskuopasta. Ja päätimme yhdessä taistella sitä vastaan, ettemme putoaisi samaan kuoppaan enää uudelleen. Tappion jälkeen jokaiselle annettiin pieni hetki koota päätään, mutta avain pettymyksestä toipumiseen oli yksilöiden saama tuki joukkuekavereiltaan. Pettymyksen tunne otettiin yhteiseksi. Yhdessä päätettiin, että tästä selviäminen on meidän omissa käsissä.

Joukkueen henkisen vahvuuden tae oli luottamus siihen, että uskoimme toisiimme ja uskoimme joukkueeseen. Menestymisen avain oli myös se, että uskoimme voittamiseen. Jokaisen yksittäisen pisteen voittamiseen.

6. Valmennus

Olin onnekas, kun yksi Suomen kokeneimmista naispelaajista ja –valmentajista Laura Vaahtoranta lähti vetämään maajoukkuetta kanssani. Arvostan suuresti Lauran kokemusta ja näkemystä lajista ja oma pelikäsitykseni on rakentunutkin vuosien saatossa pitkälti Lauran kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta. Sovimme, että minä kannan päävastuun projektin vetämisestä ja valmentamisesta ja Laura toimii tukenani taktisissa ja peluutuksellisissa asioissa. Yhteistyömme sujui koko projektin ajan saumattomasti. Pystyimme olemaan joukkueen edessä omia persooniamme, mutta puhuimme joukkueelle samaa kieltä. Uskon, että keskinäisen luottamuksemme ja yhteisten näkemystemme ansiosta ansaitsimme myös pelaajien luottamuksen.

Molemmat kokeneena, voin sanoa, että seurajoukkueen ja maajoukkueen valmentaminen eroavat jonkin verran toisistaan. Maajoukkueeseen valitaan pelaajat, jotka ovat omien seurajoukkueittensa kantavia voimia ja pelin henkiä. Maajoukkueessa vastuu jakaantuu tasaisemmin pelaajien kesken, yksittäisen pelaajan suoritukset toki edelleen ratkaisevat pelejä, mutta pelaajien on osattava antaa myös muille tilaa. Maajoukkueen valmentamisessa ehkä haastavinta on pelaajien roolitus – miten saan jokaiselle pelaajalle rakennettua sellaisen roolin, että henkilökohtaisille onnistumisille on mahdollisuus ja silti kokonaisuus toimii saumatta yhteen. Mielestäni tässä projektissa onnistuimme Lauran kanssa roolittamisessa melko hyvin.

Suomen taso

Naisten EM-finaali ratkeaa. Kuva: Kuvakaappaus Elisan Fanseat-tv-kanavan lähetyksestä Matti Kosolalta.

Naisten EM-finaali ratkeaa. Kuva: Kuvakaappaus Elisan Fanseat-tv-kanavan lähetyksestä Matti Kosolalta.

Suomen maajoukkuepelaajat olivat yksilöinä kiekollisissa taidoissa kisojen kärkeä. Peli on menossa yhä enemmän jenkkityylisen ison pelin suuntaan, joten pitkien heittojen (rystyt vaikuttaisivat olevan suomalaispelaajilla paremmalla tolalla, joten etenkin pitkien kämmenheittojen) harjoitteleminen ja nopean kiekon käsittelyn (lyhyet rystyt pitäisi saada liikkeelle nopeasti, hyvällä kierteellä, ilman koko käsivarren latausliikettä) treenaaminen, voisi entisestään parantaa kiekollista peliämme. Väliheitot ovat perinteisesti olleet suomalaisnaisten vahvuusaluetta, mutta uskon kämmen- ja rystymurtojen merkityksen kasvavan entisestään tulevissa kisoissa.

Tämä joukkue oli fyysisesti kisojen parhaimmistoa, mutta tulevaisuuden kisoissa uskon fyysisyyden korostuvan entisestään. Kestävyys ja suoran juoksun nopeus eivät riitä harjoittelun kohteeksi, vaan yksilötasolla jokaisen pelaajan tulisi panostaa räjähtäviin suunnanmuutoksiin ja liikkeellelähtöjen nopeuteen – reisissä on oltava voimaa, jotta sähäkässä pelissä pysyy mukana.

Miksi voitimme Euroopanmestaruuden? Koska meillä oli kisojen paras ja tasaisin JOUKKUE.

Kiitos Suomen naisten maajoukkue 2015! Kiitos kaikki joukkuettamme matkan varrella tukeneet ja kannustaneet!

Henna Lehtonen

Artikkelikuva: Get Horizontal

1 comment

  1. JanneLin

    Hieno turnauskooste draaman kaarineen taustoituksineen, kelpasi fiilistellä!

Vastaa käyttäjälle JanneLin Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Jotta kommentointi onnistuisi vain ihmisiltä eikä roboteilta, vastaa oheiseen kysymykseen ennen lähettämistä.

Liitokiekolla pelattava joukkuelaji on nimeltään u....e?