«

»

helmi 02

Dialogin ikuisuusdilemma

Matti Hokkanen nostaa kolumnissaan ”Miksi asioista on niin vaikea päättää?” esiin monia ajankohtaisia asioita, jotka vaivaavat ruohonjuuritason toimijoita, mutta myös meitä liiton toimijoita. Keskeisimpänä esimerkkinä niistä oli juniorityöuudistus.

Tutkin viime syksynä arkistoja ja perehdyin samalla lajimme juniorien tilanteeseen ja huomasin vuodelta 2014 silloisen juniorijaoston puheenjohtaja Marja Elonheimon ehdotuksen ”juniorityöpakosta”. Silloin asia oli ensimmäisen kerran nostettu esille, mutta tuloksetta. Seuraavana vuonna juniorijaosto silloisen puheenjohtajansa Pekka Kinnusen johdolla nosti saman esityksen jälleen käsiteltäväksi, mutta taas tuloksetta. Kummallakin kerralla esitys kaatui seurojen vastustukseen. Muistan pöytäkirjoja läpikäydessäni purkaneeni turhautumistani kollegoilleni siitä, kuinka vaikeaa voi olla yhden asian ajaminen eteenpäin. Miten on mahdollista, että lähes kolmessa vuodessa ei saatu yhtä asiaa ajettua eteenpäin?

Uudesta tehtävästä innostuneena päätin ottaa asiakseni hoitaa juniorityöuudistuksen läpi. Kyseessä ei siis ole Liiton hallituksen vaan juniorijaoston ajama uudistus, mutta hallitus on antanut tukensa uudistuksen toteuttamiselle. Viimeisimmän juniorityöuudistuksen pohjana toimivat edellisten puheenjohtajien suunnitelmat, jotka muokkasimme vuoden 2016 syyskokoukseen aiempien havaintojen perusteella. Ennen syyskokousta suunnitelma esiteltiin Ultimate.fin verkkosivuilla palautteen toivossa. Koska suunnitelma sai vain yhden kommentin, tulkitsimme hiljaisuuden hyväksynnäksi.

Yhteisen tavoitteen, esimerkiksi juniorityöuudistuksen, työstäminen kaikkia osapuolia tyydyttävään kuntoon on aina hankalaa, jos ainoa viesti takaisin on oma kaiku.

Syyskokouksessa juniorityöuudistussuunnitelman esityksessä tunnelma olikin päinvastainen ja keskustelun avautuessa moni seura yllättäen vastusti suunnitelmaa. Ajatus siitä, että jotain täytyisi tehdä, oli kuitenkin ilmassa. Moni kommentti oli täysin kohdallaan ja esille nousi monta hyvää korjattavaa seikkaa. Jälkikäteen ajateltuna on myönnettävä, että uudistuksen tuloshakuisuus oli liian ankara vaatimus. Samalla kuitenkin ihmettelen syvästi sitä, että jos keppi on väärä ratkaisu eikä kiltisti pyytäminen tunnu aktivoivan seurojen riittävästi, niin mikä sitten. Juuri tätä päätöksenteon vaikeutta Matti toi hyvin esille kolumnissaan.

On täysin totta, että seurojen, Liiton hallituksen ja juniorijaoston ajatusmaailmat eivät aina kohtaa. Olen myös ymmärtänyt, että Liitto koetaan etäiseksi toimijaksi, jonka kanssa on vaikea keskustella. Kolumnin mukaan ratkaisu olisi nykyisen henkilöjäsenyyden korvaaminen seurajäsenyydellä.

Tällä hetkellä seuroilla on jo valittuna seuran valitsema edustaja ultimatejaostossa, joka on yksi Liiton organisaation päättävistä elimistä. Lisäksi seurat ovat antaneet yhden henkilön viralliseksi yhteyshenkilökseen Liiton hallituksen tietoon. Seurat ovat myös nimenneet juniorivastaavan, jonka tehtävänä on olla juniorijaoston ja seuran välinen kontakti. Samat yhteyshenkilöt olisivat todennäköisesti seurojen kontakteja seurajäsenmallissakin.

Seuroillakin on vastuu olla oma-aloitteinen keskustelun ylläpitämisessä.

Seurojen edustajat saivat alkuvuonna muistutusviestin liittyen juniorityöuudistukseen. Viestissä pyydettiin kommentteja ja kehitysehdotuksia. Ilokseni olen saanut huomata, että seurat ovat nyt reagoineet ja uudistustyö voi jatkua. Juniorijaostossa tehtävät aloittaessani olen peräänkuuluttanut molemminpuolista kommunikointia ja pyrkinyt kannustamaan seuroja viestimään mistä tahansa juniorityöhön liittyvistä ongelmista, olivatpa ne kuinka pieniä tai suuria tahansa. Yhteisen tavoitteen, esimerkiksi juniorityöuudistuksen, työstäminen kaikkia osapuolia tyydyttävään kuntoon on aina hankalaa, jos ainoa viesti takaisin on oma kaiku.

Seuroillakin on vastuu olla oma-aloitteinen keskustelun ylläpitämisessä, jotta kaikkia seuroja sitovat päätökset eivät jää vain muutaman henkilön harteille. Lajin kehittämiseksi kansallisella tasolla tarvitaan tietoa kansallisen tason toimijoilta eli seuroilta. Jotta seura kykenee muodostamaan mielipiteen, tulee silläkin olla aktiivinen keskusteluyhteys omien aktiivitoimijoidensa kesken. Kukaan ei saisi kokea olevansa yksin yhteisen tavoitteen saavuttamisessa.

Lopuksi vielä muutama sana seurajäsenyyteen liittyen. Liitokiekkoliiton toiminnan rahoittavat suurelta osin valtionavustukset, joita jakaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Keskeinen ehto valtionavustuksen saamisessa on 1000 jäsentä ja 30 seuraa. Tällä hetkellä liiton vuosittainen jäsenmäärä ei täytä 1000 jäsenen ehtoa, mutta kumulatiivinen jäsenyys täyttää. Jäsenyysjärjestelmän vaihtaminen katkaisisi kaikki olemassa olevat vanhat jäsenyydet, joten Liiton pitäisi varmistaa itselleen yli 1000 jäsenen saaminen ennen siirtoa.

Liiton toiminnassa on tällä hetkellä hieman yli 30 seuraa, joista moni ei ole rekisteröity yhdistys. Näille seuroille tulisi perustella, miten ne hyötyvät jäsenyyden maksamisesta. Tällä hetkellähän jäsenyydestä maksavat vain ne seurojen jäsenet, jotka osallistuvat Liiton turnauksiin. Seurajäsenyyssiirrossa pitäisi siis saada kaikki nykyseurat sitoutumaan uuteen järjestelmään välittömästi.

Avustusta hakevilla liikuntajärjestöillä pitää lisäksi olla tarkka tieto jäsenseurojensa jäsenmääristä ja henkilöistä. Nykyisellä henkilöjäsenyydellä liitto saa tiedot suoraan itselleen Sporttirekisteristä. Seurajäsenyydessä seurojen tulisi rekisteröityä itsensä Sporttirekisteriin, joka on maksullinen. Muutos lisäisi työtä seuralle, jonka täytyisi hoitaa tiedot liitolle tarvittaessa, kun nykyisellään liitto voi itse tarkastaa jäsenmääränsä keskitetysti.

Seurajäsenyys antaa mahdollisuuden velvoittaa jäsenseuroja pakotteilla. Nykymallissa liitto voi velvoittaa vain yksittäisiä pelaajia liiton säännöillä, mutta seurojen toimintaa pystytään ohjaamaan SM-sarjan kilpailusäännöillä. Luonnollisesti tämä jättää SM-sarjaan osallistumattomat seurat ulkopuolelle.

Liitokiekkoliiton toiminnan koko vastaa tällä hetkellä keskikokoisen urheiluseuran toimintaa. Liiton konsultoidessa OKM:ä suoran henkilöjäsenyyden ja seurajäsenyyden eduista ja haitoista pari vuotta aiemmin, oli suositus pitäytyä nykyisessä mallissa.

Tilanne kuitenkin elää, sillä Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry eli Valo sulautettiin vuodenvaihteessa Olympiakomiteaan, joka jatkossa vastaa valtionavun jakamisesta. Liitokiekkoliitto Suomen Olympiakomitean tunnustamana järjestönä siirtyi organisaatiomuutoksessa Valon mukana uuden järjestön jäseneksi automaattisesti.

– Juniorijaoston puheenjohtaja Valtteri Kuuranne yhdessä Liitokiekkoliiton hallituksen kanssa.

2 comments

  1. Matti Hokkanen

    Hyvä vastine, joka toi ainakin itselleni konkretiaa siihen mitkä ovat nykyisen yksilöjäsenyyden vahvuudet. Mutta ihmettelen silti: onko maksullinen sporttirekisteri todellakin ainoa tapa, jolla seurat voivat ilmoittaa jäsenmääränsä liitolle? Eikö vastaavaa tietoa saada ihan sillä, että seuroille määrättävä jäsenmaksu on jäsenkohtainen (n euroa / jäsen), ja sitten lasketaan montako tällaista maksua he tilittävät liitolle kaudessa? Jäsenmaksun maksamisen hyödyt lienevät seuroille samat kuin nykyisin yksittäiselle pelaajille, eli osallistumisoikeus liiton kisoihin joukkueena, sekä mahdollisuus vaikuttaa liiton asioihin. Toki yksittäisiltä kilpapelaajilta voi tämän päälle periä lisenssimaksua, jos kilpailutoimintaa halutaan rahoittaa vielä erikseen.

  2. Tanja Tuominen

    Kiitos Matti. Hyvä kuulla, että vastine lisäsi konkretiaa henkilöjäsenyyden eduista. Vastaus kysymykseesi koskien Sporttirekisteriä ja sen pakollisuutta on hiukan monimutkainen vastata, mutta teen parhaani. Toivottavasti vastaus auttaa hahmottaan tilannetta lisää.

    Ensinnäkin, seurajäsenmaksun ei tarvitse olla jäsenkohtainen, vaan se voi olla kaikille seuroille sama tai vaihtoehtoisesti eri kokoisille seuroille eri hintainen. En tartu hinnoitteluun tässä sen enempää, sillä se vaatisi luonnollisestikin oman keskustelunsa ennen sitä.

    Liittojen, joilla on käytössään seurajäsenyys, tulee pystyä osoittamaan seurojen jäsenmäärät tarkasti hakiessaan OKM:n valtionapua. Jos käytössä ei olisi Sporttirekisteriä tai muuta vastaavaa järjestelmää, tulisi meidän liittona ja seurana lähettää ja täyttää tiedostoja puolin ja toisin seurojen jäsenmääristä ja summailla näitä yhteen. Sporttirekisteri nimenomaan mahdollistaa sen, että seura ja liitto voivat käyttää samaa järjestelmää, jossa meillä molemmilla on sama ajantasainen tieto käytössämme.

    Tällä hetkellä (henkilöjäsenyys) jokainen pelaaja rekisteröityy Sporttirekisterissä liiton jäseniksi lisenssioston yhteydessä. Eli siis jos tuo liiton jäsenyys poistuisi ja tilalle tulisi seurajäsenyys, tarkoittaisi se samalla sitä, että liiton velvollisuus ylläpitää ajantasaista yksittäisten ihmisten jäsenrekisteriä poistuisi, ja vastuu siitä siirtyisi seuralle. Ja siten seuran olisi erikseen raportoitava liitolle vuosittain jäsenmääränsä, jos käytössä ei olisi yhteistä järjestelmää.

    Pelaajalisenssi ei poistuisi seurajäsenyyden myötä, vaan se pysyisi pitkälti entisellään. Lisenssi tulee aina ostaa jonkun tahon alle, mikä on tällä hetkellä liitto ja seurajäsenyyden myötä se olisi seura. Siten seuran tulisi olla järjestelmässä ja ylläpitää seuransa tietoja ja tarvittaessa vastata liitolle kysymyksiin esimerkiksi koskien maksamattomia lisenssejä. Tällä hetkellä lisenssiselvittelyt hoidetaan liiton ja yksittäisen pelaajan välillä. Seurajäsenyyden myötä tämä sama selvittely tehtäisiin liiton ja seuran yhteyshenkilön välillä. Seura olisi silloin siis vastuussa pelaajiensa lisensseistä. Ja ainoastaan yhteisen järjestelmän kautta seura saisi tiedon seuraan ostetuista lisensseistä, minkä perään on toisinaan kyselty yhdessä seurajäsenyyden etujen kanssa.

    Tarkennuksena tähän, että rahaliikenne lisenssien osalta voisi edelleen kulkea pelaajan ja liiton välillä. Seurajäsenyyden myötä lisenssinostoon tulisi vaihtoehdoksi myös ”nippulisenssi”, mitä kautta seura/joukkue voi ostaa kaikkien pelaajiensa lisenssit samalla kertaa ja maksaa ne seuran tililtä. Tämä on kuitenkin vain vaihtoehto ja tapa toimia valitaan seurakohtaisesti. Oli tapa kumpi tahansa, tulee lisenssinoston yhteydessä jokatapauksessa valita seuravalikosta oma seura, johon lisenssi ostetaan (samalla tavalla, kun nyt valitaan ”Suomen Liitokiekkoliitto”).

    Tämän valossa olisi kaikkien edun mukaista, että seurat liittyisivät seurajäsenyyden myötä järjestelmään. Ei ole mielestäni kannattavaa, että seurajäsenyyden myötä meidän kaikkien työmäärää yllättäen lisääntyisi. Tällä hetkellä liitto maksaa ja samalla ylläpitää järjestelmää, mikä keventää seurojen työtä ja kustannuksia sekä on siten mielestäni perusteltu ratkaisu toistaiseksi.

    P.S. Sporttirekisteri siirtyy tämän vuoden lopulla historiaan. SLKL siirtyy muiden lajiliittojen tapaan käyttämään uutta jäsenrekisteripalvelua, Suomisporttia (www.suomisport.fi). Suomisport sisältää samat ominaisuudet kuin Sporttirekisteri, mutta on huomattavasti käyttäjäystävällisempi. Lisäksi siihen on suunnitteilla integroida muitakin ominaisuuksia, jotka tarkentuvat tämän vuoden aikana. Tiedotamme uuden palvelun käyttöönotosta lähempänä kauden vaihtoa.

    Ystävällisin terveisin,

    Tanja

    Toiminnanjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Jotta kommentointi onnistuisi vain ihmisiltä eikä roboteilta, vastaa oheiseen kysymykseen ennen lähettämistä.

Liitokiekolla pelattava joukkuelaji on nimeltään u....e?