«

»

helmi 06

Maailman tasa-arvoisin laji

Muutama vuosi sitten mixed-turnauksessa erään joukkueen miespelaaja syötti kiekon naispelaajalle. Nainen pudotti kiekon kädestä, peli kääntyi. Kaksi miestä kentänlaidalla vaihtoivat huvittuneen silmäyksen.

– Tällaistahan se on naisten kanssa, toinen sanoi.

– Niin, tähän pitää vain tottua.

2016_KUVA_MUU_I_NEED_FEMINISM_BOSTON_UNIVERSITY_01

Vuoden 2016 lopulla Boston University Women’s Ultimate aloitti Facebookissa I need feminism because -kampanjan. Julkaistuissa kuvissa pelaajat pitävät sylissään kiekkoja, katsovat vakavina suoraan kameraan. Kiekkojen sisäpintaan on kirjoitettu mustalla tussilla syitä, joiden vuoksi pelaajat kokevat tarvitsevansa feminismiä. Tempaus sai paljon enemmän huomiota ja tykkäyksiä kuin Boston University Women’s Ultimate osasi odottaa, ja lajinharrastajat ympäri maailmaa jakoivat albumia sosiaalisessa mediassa. Monet I need feminism because -julistukset koskivat yleisiä tasa-arvo-ongelmia, kuten miksi naiselliset piirteet miehissä nähdään heikkouksina, miksi seksuaalirikoksiin ei suhtauduta tarpeeksi vakavasti, miksi sukupuolet eivät ole tasa-arvoisia työelämässä ja miksi naisten itsemääräämisoikeus omaan vartaloonsa ei ole itsestäänselvyys.

Ja sitten joukossa oli huomioita, jotka koskivat ultimatea.

Urheilumaailma, erityisesti joukkueurheilu, on Suomessa eräitä viimeisiä epätasa-arvon linnakkeita, jossa seksismi on niin arkipäiväistä ja sisäänrakennettua, että se on lähes huomaamatonta. Räikeitäkin esimerkkejä toki löytyy: mediahuomio ja sponsorit keskittyvät miesten urheiluun ja esimerkiksi jääkiekon lajikulttuuri on usein avoimen seksistinen. Kun nainen kommentoi jalkapallo-ottelua vuonna 2016, hänen osaamisensa kyseenalaistetaan perinpohjaisesti tavalla, jollaista miesasiantuntija ei joutuisi kohtaamaan.

Ultimatea voi tähän verrattuna kehua melko tasa-arvoiseksi lajiksi. Tuomarittomuus pakottaa pelaajat jonkinlaiseen keskinäiseen kunnioitukseen pelikentällä, harrastajamäärän pienuuden vuoksi pelaajayhteisö on tiivis. Kilpailullisen mixed-pelaamisen pitäisi olla omiaan luomaan tasa-arvoista ilmapiiriä: sehän laittaa miehet ja naiset kentälle tasa-arvoisina pelaajina. Pelaajien kesken vallitsee pääosin positiivinen ja hyvä henki.

Ultimaten lajikulttuuri on lajien joukossa erityinen – sekä harrastajien että lajista kuulleiden ulkopuolisten mielestä. Kuitenkin myös siitä löytyy omat epäkohtansa.

2016_KUVA_MUU_I_NEED_FEMINISM_BOSTON_UNIVERSITY_01

Olen kuullut, kuinka miesselostaja sanoo naisten finaalin jälkeen, miesten finaalin alkaessa, että ”nyt pääsemme seuraamaan oikeaa ultimatea”. Olen ollut useasti turnauksissa, jossa naisia ei ole päästetty hyville kentille siksi, ettei naisten peli ole yhtä viihdyttävää kuin miesten peli. Olen kuunnellut huvittuneita kommentteja siitä, miten naiset eivät dyykkaa, epäilyjä siitä, että kuukautiskierto vaikuttaa peliälyyn ja pohdintaa siitä, kuinka naisia tulee valmentaa eri tavalla kuin miehiä.

Oletko sinä kuullut koskaan seuraavia lauseita:

”Mixed-peli on oikeastaan neljä vastaan neljä -peliä muuttujien kanssa.”

”Naiselle syöttäminen on aina vähän riski.”

”En ole ikinä nähnyt viihdyttävää naisten peliä.”

”Kuin hidastettua filmiä katsoisi!”

Minä olen. Ne on sanottu vitsinä turnausbileissä tai kommenttina kaverille kentänlaidalla, ja ne on ohitettu kenenkään kyseenalaistamatta.

Olen myös kuullut epäilyksiä naisvalmentajan kyvystä valmentaa ja pohdintaa siitä, voivatko pelkistä naisista koostuvat ryhmät olla toimivia. Mainitut kommentit ovat niin yleisiä, että niitä kuulee lähes kaikissa turnauksissa. Niillä ei välttämättä tarkoiteta pahaa, mutta niiden hinta on silti kova: ne syövät naispelaajien pelaajaidentiteettiä, käsitystä omista kyvyistä ja arvosta urheilijana ja kasvattavat tarpeetonta juopaa miesten ja naisten pelikulttuurien välille.

Voimme valita, omaksummeko lajiimme muualta urheilumaailmasta tutun sukupuolittuneen asenneilmapiirin, vai tekisimmekö ultimatesta todella maailman tasa-arvoisimman lajin, jossa kaikilla pelaajilla on hyvä olla.

Ei ole liioiteltua sanoa, että naisen täytyy todistaa osaamisensa, ja miehen täytyy todistaa osaamattomuutensa. Jostakin syystä naiset päätyvät edustamaan pelatessa koko sukupuoltaan: jos nainen ei syöksy kentällä kiekon perään, se johtuu siitä, että naiset eivät dyykkaa. Jos mies ei syöksy kiekon perään, se johtuu siitä, että juuri kyseinen pelaaja ei dyykkaa.

Kun saman vitsin kuulee monia kertoja, se lakkaa naurattamasta. Kun jotakin asiaa toistetaan tarpeeksi, sitä aletaan pitää faktana. Naisten peliä vähättelevä retoriikka on aidosti vahingollista, myös silloin kun se on tarkoitettu vitsiksi – eikä sitä kuule pelkästään miesten suusta.

Myös urheilumaailman ulkopuolella törmää ajatukseen miehestä normina ja naisesta tästä poikkeavana toisena. Meillä on kuskeja ja naiskuskeja, asiantuntijoita ja naisasiantuntijoita, professoreja ja naisprofessoreja. Meillä on myös ultimatea ja naisultimatea, pelaajia ja naispelaajia. Vaikuttaa melkein kuin naiset pelaisivat jotakin aivan toista lajia – eivät ainakaan samaa ultimatea kuin miehet. Se, miksi peliä kutsutaan, saattaa tuntua merkityksettömältä pikkuseikalta. On kuitenkin huomioitava, että rakennamme ymmärrystämme ja kulttuuriamme jatkuvasti kielen kautta, ja siinä valossa termillä on yllättävän paljon väliä. Miksi juuri miesten pelaama ultimate on ultimatea? Missä kulkee raja naisultimaten ja ultimaten välillä – jos kentällä on yksi mies, onko se jo ultimatea? Tiesitkö, että avoimen sarjan SM-pokaalissa lukee ”Ultimaten SM-kulta” ja naisten pokaalissa lukee ”Ultimate naiset SM”?

Tuntuu uskomattomalta katsoa, kuinka Suomen parhaat naiset heittävät, hakevat, ottavat kiinni, dyykkaavat ja esittävät vakuuttavaa ymmärrystä pelistä – ja saavat osakseen vähättelyä, arvostelua ja naureskelua toisilta lajin harrastajilta. Vähättelemällä naisten tietoa ja kokemusta lajista menetetään paljon henkistä pääomaa, tietotaitoa ja lajin kehittäjiä.

2016_KUVA_MUU_I_NEED_FEMINISM_BOSTON_UNIVERSITY_03

Ei ole mielipideasia ansaitsevatko naispelaajat ja naisten joukkueet samanlaista kunnioitusta ja samanlaiset resurssit kuin miespelaajat ja miesten joukkueet. Se lukee lajin säännöissä: sekä vastustajia että oman joukkueen pelaajia tulee kunnioittaa. Kunnioitus alkaa siitä, että osaaminen tunnustetaan sukupuolesta riippumatta ja yritetään nähdä mahdollisuudet kehittyä sen sijaan, että pidetään tämän hetkistä tilannetta muuttumattomana totuutena. Naiset kyllä dyykkaavat, kun heille antaa tarpeeksi hyväkuntoisen kentän, että se on mielekästä. Naiset osaavat heittää mixedissä muuallekin kuin dumppiin, jos heille tarjotaan muita vaihtoehtoja. Sukuelimillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa tiputtaako pelaaja kiekon vai ei. Naisten peli on viihdyttävää, jos naureskelun sijaan pysähtyisit todella katsomaan. Meiltä löytyy todella taitavia ja kovakuntoisia naisia – oletko koskaan todella seurannut heidän peliään?

Koska ultimate on verrattain uusi laji, epätasa-arvo ja seksismi ei ole juurtunut yhtä syvälle kuin monien muiden lajien kulttuureissa. Meillä on mahdollisuus rakentaa lajistamme juuri sellaisen kuin haluamme. Voimme valita, omaksummeko lajiimme muualta urheilumaailmasta tutun sukupuolittuneen asenneilmapiirin, vai tekisimmekö ultimatesta todella maailman tasa-arvoisimman lajin, jossa kaikilla pelaajilla on hyvä olla. Ehkä voisimme jopa toimia esimerkkinä muille lajeille.

Tasa-arvoisemman ilmapiirin luominen ei ole vaikeaa. Se syntyy siitä, että jokainen pelaaja pyrkii parhaansa mukaan kunnioittamaan ja arvostamaan muita pelaajia. Hienoa, jos sinä olet jo toiminut näin! Seuraava askel on puuttua epäkohtiin ja kyseenalaistaa. Miksi naiset eivät saa pelata parhaalla kentällä? Voisiko hyökkäyskuvion nimeltä ”raiskaus” nimetä uudelleen? Miksi vapaana olevalle naiselle ei syötetty mixedissä? Olisiko naisten pelin epäviihdyttävyys sittenkin asennekysymys?

Minä tarvitsen feminismiä, koska haluan tehdä ultimatesta entistä paremman lajin.

Se ei ole kovin vaikeaa. Se on hyvää Spiritiä.

2016_KUVA_MUU_I_NEED_FEMINISM_BOSTON_UNIVERSITY_04

Eevi Näsänen on Helsinki Ultimaten pelaaja, sarkasmin ystävä ja valtiotieteiden opiskelija.

Kuvat: Boston University Women’s Ultimate

2 comments

  1. Junior

    Luettuani Eevin kirjoituksen minusta tuntui, että tiettyjä asioita olisi voinut kenties lisätä.

    Olen kuullut myös ko. kommentteja, mitkä Eevi kirjoituksessaan mainitsi – ”Kuin hidastettua filmiä katsoisi” ”naispelsajat eivät dyykkaa” ”En ole koskaan nähnyt viihdyttävää naisultimatea”.
    Naisultimatessa on oma kauneutensa, mikä vaatii tiettyä ymmärrystä osatakseen arvostaa sitä paremmin. Kenties peli ei ole yhtä vauhdikasta ja toimintatäytteistä kuin miesten pelit, mutta sille on hyviä selityksiä.

    Naisultimaten pelaajien treenin määrä on suuri. Helsinki Ultimaten naisten treenejä nähtyäni olen todennutkin kavereille, etten varmaan itse jaksaisi tuolla intensiteetillä. Vaikkei vauhti olisikaan kuin 100m -sprinttereillä, tekeminen on silti aina kovaa ja uuvuttavaa. Mielestäni naisultimaten pelaajille ei anneta tarpeeksi arvostusta siitä treenistä, mitä he tekevät. Uskon myös, että vapaa-ajalla harrastetaan oheisliikuntaa. Pelien takana tehtävä työ jää monelta huomioimatta.

    Highlight -videomateriaalit (dyykit, korkeat ilmatilanteet ison kasan keskeltä) ovat ehkä harvinaisempia naisultimatessa. Tämä valitettavasti rajaa katsojan odottamaan vain viime hetken pelastuksia peleistä. Heitto, johon pelaajan pitää dyykata, on aina huono heitto. Miksei syötetty suoraan syliin? Ilmatilanteiden ”dominoiminen” on myös hyvä esimerkki. Miksi kiekko on jäänyt leijumaan niin pitkäksi aikaa, tai miksi heitto koskaan laitettiin ko. paikkaan?
    Siltikin dyykkaamista ja ilmatilanteita voitaisiin kehittää naisultimateen. Naisultimatessa syötön ollessa hakijalle hankala, juostaan kiekon perässä vielä tavoitellakseen sitä. Lopussa annetaan kaikkensa ja koitetaan kurotella heitto vielä näppeihinsä. Aina ei tarvitse olla nelin kontin maassa nähdäkseen jonkun antavan kaikkensa. Ilmatilanteissa tiedostetaan oma taitotaso eri tavalla. Miehet saattavat hyppiä tilanteisiin rämäpäisesti toivoen hienoa kuvaa itsestään täysin venytettynä ilmaan kiekko kädessä – ja hypätä täysin kiekon ali. Naisultimatessa kiekkoa jahdataan kunnes näyttää siltä, että kiekkoon kannattaa hypätä.

    Tarvitsen feminismiä, koska kaikkia kuuluu arvostaa myös kentällä.

  2. Seija

    Kiitos hyvästä tekstistä, Eevi! Joskus omasta suustakin on tullut jotain stereotyyppisiä lausuntoja, vaikka pyrinkin näkemään pelaajat yksilöinä enkä sukupuoleen sidottuna massana. T:”NAISvalmentaja”

Vastaa käyttäjälle Junior Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Jotta kommentointi onnistuisi vain ihmisiltä eikä roboteilta, vastaa oheiseen kysymykseen ennen lähettämistä.

Liitokiekolla pelattava joukkuelaji on nimeltään u....e?