«

»

elo 27

Koiruuksia Boracaylla – tarina unelmista, ystävistä ja rakkaudesta

Kokoontuipa eräänä keväisenä iltana yhteen joukko Suomen vaikutusvaltaisimpia ultimaten osaajia. Suomea suvereenisti hallinnut joukkue oli kotimaan lisäksi kerännyt kannuksia jo Euroopan huipputurnauksissa, joten oli jo korkea aika valloittaa uusia mantereita PuTin nimiin. Suunnitelmissa oli voittaa Aasian mestaruus legendaarisessa Boracay Open -biitsiturnauksessa.

Matkaan lähtikin melkoinen koiralauma. Vahvat naaraat lähtivät turvaamaan tietä jo päiviä etukäteen, ja pikkuhiljaa tiettömien taivalten päähän alkoi putoilla seurueen muut jäsenet yksi kerrallaan. Jonkinlaisena saavutuksena voinee pitää jo sitä, että kaikki pääsivät perille yhtenä kappaleena, hyvissä ajoin ennen turnauksen alkamista. Kaikkien ollessa koossa, luotiin juhlallisessa gaalaillassa PuTin joukkueidentiteetillinen nahka, kun legendaariseksi muodostunut vihreä vaihtui kirkkaaseen väriloistoon.

Perinteisiin turnajaismenoihin ultimaten saralla kuuluu kapteenien kokous, jossa kapteenien kesken mittaillaan vastustajia ja diskuteerataan näennäisesti tärkeistä asioista. Ja koska protokollan noudattaminen on luontainen osa PuTin henkeä, päätettiin kapteenien kokoukseen lähettää kaksi valioyksilöä: toinen erehdyttävästi Jeesuksen näköinen kulkukoira, ja toinen, mallia rakki, nimeltään Roi.

Kapteenien kokous alkoi tyypillisissä merkeissä: joku itseään isona kihona pitävänä pyrki sanelemaan, kuinka kansan pitää olla ja käyttäytyä. Tällainen lässytys ei kuitenkaan Roita miellyttänyt, joten hän päätti ottaa homman haltuun ja näyttää miten maalataan isolla pensselillä. Roi kertoi tietämättömille kuulijoille millaisia urotekoja PuTi oli jo lyhyestä taipaleesta huolimatta ehtinyt saavuttaa, ja mihin turnauksen neljästä sarjasta PuTi näiden saavutusten perusteella kuului. Tämän lisäksi kapteenien kokouksessa saatiin tarkat ohjeet turnauksen erikoissäännöistä: Boracaylla erikoista on nimittäin mm. se, että joistain maaleista on tarjolla kaksi pistettä yhden sijaan, ja että aloitusheiton kiinniotto elostelevaan tyyliin on hyväksyttävä syy sen pudottamiseen. “Onpa aikoihin eletty” tuumi Roi!

Kapteenien kokouksesta huolimatta turnaus saatiin mallikkaasti käyntiin paahtavassa helteessä. Roi ystävineen otteli ansiokkaasti Tyynenmeren tuulissa treenaavia joukkueita vastaan, ja etenikin C-sarjan kärkipeleihin, joissa oli tarjolla paikka B-sarjassa! “Sinnehän PuTi olisi alun perin kuulunutkin” tuhisi Roi, mutta antoi asian olla. Pelien tiimellyksessä saatiin lisäksi huomata, että kapteenien kokouksesta tietoon tulleet asiat eivät muutenkaan pitäneet paikkaansa. Ainoa järkevä selitys tuntui olevan, että turnausjärjestäjät olivat mitä ilmeisimmin päättäneet vaihdella sääntöjä kesken turnauksen: esimerkiksi kahta pistettä ei saakaan greatest-maalista, vaan maalista maaliin suoritetulla koko kentän syötöllä! Tämä jos mikä alkoi hämmentää Roin auringossa pehmenneitä aivoja, ansiokkaasta nesteytyksestä huolimatta.

Rankan pelipäivän jälkeen pieni rentoutuminen tulikin selvästi tarpeeseen koko laumalle. Ilta koitti, tanssikengät kiillotettiin, ja suunta otettiin kohti turnausbileitä. PuTilla oli tähän asti ollut tapana voittaa peleistä tärkeimmät, eli ilta-, ja voidaan todeta, ettei tämäkään reissu tuottanut pettymystä. Tanssilattia, meri ja juhlakansa otettiin huolella haltuun koko joukkueen voimin. Roi, koiramaisen vekkuliin tapaansa, teki tuttavuutta yhtä jos toista takamusta nuuhkien. Eikä illan kuninkaasta jäänyt muille joukkueille epäselvyyttä, kun Roi latoi tiskin klassikon aineksia ja niitti mainetta jopa kansainvälisen lehdistön parissa “helikopteriksi” nimetyllä tanssimuuvillaan. Herraskoira ei kuitenkaan saavutuksillaan brassaile, joten antaa kissojen hoitaa häntien nostelu jatkossakin.

Pelikentillä PuTi sai myös kunnian kohdata turnauksen isäntäjoukkueen Boracay Dragonsin. Kyseessä oli tosin hieman nuoremman polven lohikäärmeet. Iästään huolimatta, tai ehkä sen vuoksi, nuo paikalliset pikkuvipeltäjät olivat kuitenkin kotirannallaan lähes pitelemättömiä. Jos joskus on PuTilaisten usko meinannut loppua, niin se oli polven korkuisten maantiekiitäjien perässä hiekalla kyntäessä. Touhu oli jopa niin mykistävää, että yleensä varsin supliikkina seurakoirana tunnettu Roi jäi suorastaan sanattomaksi.

Iltaisin PuTilaiset eivät suinkaan lorvineet, vaan pitivät mielen ja hienomotoriikan virkeänä erilaisten seurapelien, kuten dartsin ja korttipelien parissa. Olipa intoa kortin peluuseen niinkin paljon, että rakkiudessa harjaantuneemmat yksilöt opastivat nuoremmat konkarit legendaarisen Tuppi-pelin saloihin. Koiruuksistaan huolimatta Roin voidaan kuvailla olevan myös melkoinen korttihai, ja väittävätpä jotkut vääräleuat, että Roilla on aina muutama herttaässä hihassaan yllättävien soolaajien varalta.

Kaiken pelailun keskellä PuTilaiset päättivät muistaa rakasta laivakoiraansa, sillä koittipa reissulla myös päivä, jolloin Roi täytti kunnioitettavat 210 koiran vuotta! Eikä se suinkaan jäänyt ainoaksi merkkitapahtumaksi, sillä asianmukaisten juhlamenojen ohessa Roi julistettiin muiden karvakuonojen toimesta ansaitusti PuTin kunniakapteeniksi! “Mikä kunnia!” tuumasi kapteeni Roi tunnemyrskyn keskeltä.

Juhlien jatkuttua paikalliseen drinkkibaariin ei kellekään tainnut jäädä epäselväksi, kuka päivän merkkikoira oli. Kuullessaan Roin juhlapäivästä paikallinen baarikansa yltyi valtaisiin suosionosoituksiin ja henkeä salpaavaan onnittelulauluun. Siitäkös Roi innostui entisestään, ja humusta riehaantuneena tempaisi taskustaan huilun, ja käynnisti yleisöä villinneen yhteismusisointihetken. Siinä tanner töimisi ja kulttuuriaitaa kaatui, kun PuTi ja paikalliset pistivät jalalla koreasti Roin pillin tahtiin.

Juhlinnan ohella turnauksen pelit hoidettiin toki kunnialla loppuun, ja PuTi otti ansiokkaasti paikan podiumilla, sijoittuen oman sarjansa kolmanneksi. Tämän ja iltapelien lisäksi PuTi dominoi vahvasti myös yksilötasolla: C-sarjan parhaaksi puolustajaksi valittiin työmyyrä Sihvo, ja parhaaksi pelaajaksi karonkkaa-vaille-tohtori Hynninen!

Omien pelien päätyttyä nautittiin turnaustunnelmasta, ja paikallisderbyksi päätyneestä uskomattomasta finaalista: kiekon lisäksi ilmassa lensi nimittäin jatkuvasti iso liuta vikkeliä aasialaisia, eikä kohokohtia pelistä puuttunut. Kauniissa maisemissa ja kauniiden ihmisten parissa PuTin tunnelma yltyi veljellisromanttiseksi ja suorastaan hurmokselliseksi: “Aivan kuin joulua viettäisi!” tuumi Roi rommikola huulillaan.

Kaiken tämän myötä on helppo todeta, että Aasia on nyt valloitettu! Ja jos jokin on varmaa, niin se, että PuTi teki Boracaylla lähtemättömän vaikutuksen. Huhupuheiden mukaan ympäri Aasiaa kerrotaan yhä legendaa punertavan valkoisesta koiralaumasta, ja Boracayn pimeillä kujilla voi edelleen kuulla kuiskittavan: “Harva hurtta heiluroi, niin kuin hertta-huilu-Roi.”

Rakkaudella
PuTi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Jotta kommentointi onnistuisi vain ihmisiltä eikä roboteilta, vastaa oheiseen kysymykseen ennen lähettämistä.

Liitokiekolla pelattava joukkuelaji on nimeltään u....e?