[stextbox id=”alert” bgcolor=”f0f0ef”]Nimi: Simo Siitonen
Pelinumero: 28
Seura: EUC
Joukkue: Otso
Mitä viime vuosi sinulle merkitsi? Vuosi 2010 oli elämässäni todella merkittävä. Valmistuin diplomi-insinööriksi, kaksoisveljeni muutti Hong Kongiin, osallistuin ensimmäisiin aikuisten MM-kisoihin ja meinasin kuolla.
Liittyvätkö MM-kisat ja ”melkein kuolema” jotenkin yhteen? Ultimateurani tärkeä merkkipaalu oli osallistua seurajoukkueiden MM-kisoihin Prahassa Karhukoplan kanssa. Kisat menivät hyvin ja olimme sijalla 11. Kaksi viikkoa kotiin paluun jälkeen heräsin ja tunsin olevani kuin humalassa. Tämän jälkeen minua kuljetettiinkin sairaalasta toiseen ja sängyn ympärillä pyöri eri alan lääkäreitä ihmettelemässä, että mikä minua oikein vaivasi. Olo oli kuin Housessa.
Minkä diagnoosin sait? Neljä päivää oireiden alkamisesta en enää pysynyt ollenkaan pystyssä. En tuntenut raajojani. Puheestani ei saanut selvää, enkä pystynyt nielemään. Minut siirrettiin teholle, jossa sairauteni diagnosoitiin Guillan-Barren oireyhtymäksi (ääreishermostoa vahingoittava äkillinen sairaus).
Muuttiko sairaus elämääsi? Päätin, että jos tästä selviän, niin nautin elämästä. Harrastan urheilua ja teen kaikkea mitä ikinä haluan. Vietän aikaa perheen ja ystävien kanssa, koska ikinä ei tiedä viimestä päivää.
Millainen paranemisprosessi oli? Lääkitys ja kuntoutus tehosivat. Treeneinä 20 m pyrähdykset rollaattorin kanssa olivat hiukan erilaisia, kuin mihin olin tottunut. Jukka-Pojan laulun sanat “mua saa lyödä, koska oon niin hidas” soivat päässä. Lääkäri kannusti sairaalasta lähtiessä, että paranen täysin, mutta se voi viedä 2 kk – 2 vuotta, koska hermoston takaisin kasvaminen oli niin hidasta. Paranemiseni oli onneksi todella nopeaa.
Miten ultimate näkyi paranemisessa? Onnekseni olin ultimaten ansiosta niin hyvässä fyysisessä kunnossa, kun sairaus iski. Lisäksi auttoi perheen, ystävien ja joukkuetovereiden kannustus.
Millainen oli paluu ultimatekentille? Ensimmäisiin SM-peleihin osallistuin jo talvikaudella 2010-2011. Tietenkään pelaamiseni ei ollut samalla tasolla kuin ennen sairastumista, mutta joukkueeni otti minut mukaan pelaamaan. En kuitenkaan enää ollut hyökkääjä vaan raksa, mikä oli minulle aivan uusi pelipaikka. Tampereen SM Tour II:lla pelasin jälleen ensimmäiset SM-tason ulkopelit. Olin saavuttanut jo lähes saman tason kuin ennen sairastumistani, ja heittotaitoni oli jopa kehittynyt talvisarjan raksapaikan ansiosta.
Mieleenjääneintä Tour II:lla? Tour II:n voitto oli upeaa!
Jos saisin päättää… pysyisin aina terveenä!
[/stextbox]
.
Joukkuetoveri Simosta: ”Simo on erityinen pelaaja siksi, että hän antaa
kaikkensa koko ottelun ajan kun monet pelaajat ovat liekeissä vain ottelun
alussa tai lopussa. Yleensä Simo masentaa vastustajan kuin vastustajan nuorena
hiihdossa hankkimallaan kestävyydellä ja pelaa vammoistaan välittämättä.
Simolla on kova heittokäsi, jota hän tosin käyttää melko säästeliäästi ja virheitä
vältellen – todellinen joukkuepelaaja!” -Antti Elonheimo, Otso
.
.
Jokaiselta kesän SM-Tourilta valitaan "Tourin pelaaja". Valitut henkilöt osoittavat turnauksissa taisteluhenkeä,
huikaisevat pelillisillä saavutuksillaan tai ovat esimerkillisiä spirit-pelaajia - tai vaikka kaikkia näitä yhtäaikaa!
.