Sisäkausi pakettiin taisteluparien voimin

12.3.2013 / Ultimaten sisäkausi on saatu päätökseen. Suomen mestaruudet menivät avoimessa jälleen Otsolle, naisissa pitkästä pitkästä aikaa Teamille, ja junioreissa LeKille. Tässä kauden koonti.

Huikeita kuvia SM-finaalipeleistä Jani Rutaselta >>

Otson voittokulku jatkuu avoimessa

Tomi Sandberg (Otso) ja Aleksi Ritvas (UFO).

Otson voittokulku Suomen ultimatessa on jatkunut jo usean kauden ajan niin sisällä kuin ulkona, ja tämän sisäkauden voittosuoraa himmentää vain alisuoriutuminen Winter Trophyssä. Maajoukkuepelaajien kyllästämä kokoonpano on saanut aina halutessaan viivalle niin varman viisikon, että vastustaja jää kakkoseksi. Avoimen finaalin MVP Tomi Sandberg Otsosta oli Otson menestykseen nähden vaatimaton finaalin jälkeen:

– Peli kulki, ja tuli komeita suorituksia puolin ja toisin.

Jos Otso on ollut kauden selkeä ykkönen, on UFO ollut yhtä selkeä kakkonen. Hyvällä pelillä joukkue vei päänahkoja Wintterissä ja pelasi koko Suomen sisäsarjan tasaisen hyvin. Hienoinen kokemuksen puute verrattuna Otsoon koitui kuitenkin kohtaloksi finaalissa, kun joukkue ei onnistunut omassa hyökkäyksessään halutulla tavalla. UFOn uusin rekrytointi Aleksi Ritvas (ennen Team) kertoo, ettei jengin pää ihan kestänyt:

– Pikkaisen jännitystä näkyi meidän jengissä, tuli turhia poisheittoja. Mutta sillon kun päästiin pelaamaan omalla tasolla, annettiin täysi vastus, ja oli kiva pelata Otsoa vastaan.

Elias Päällysaho (Saints) ja Jari Heikkinen (UFO Masters).

Vaasa Saints uusi viime sisäkauden pronssitilansa ja sai samalla revanssinsa UFO Mastersista, joka viime kaudella meni Saintsin edeltä finaaliin. Saintsin Elias Päällysaho oli tietysti tyytyväinen tulokseen:

– Hyvä peli joukkueelta.

Tällä kaudella UFO Masters ei enää pystynyt parhaimpaansa, vaan jäi selkeästi neloseksi, tehden kuitenkin lähes lähes selvän eron sijoille 5.-8. sijoittuneisiin joukkueisiin.

– Vähän harmittaa, ettei Mastersille tullut värisuoraa kulta (2011), hopea (2012), pronssi. Saappaat jalassa kaaduttiin, eli taisteltiin mutta se ei tällä kertaa riittänyt, kertoo Mastersin Jari Heikkinen.

Team vei naisten mestaruuden henkisellä kantilla

Marina Kuusivaara (Viima) ja Hanna Öunap (Team).

Naisissa valtikka vaihtui viimein, kun hallitseva ja moninkertainen mestari Viima joutui taipumaan Teamin itsevarmuuden edessä. Viime vuosina Team on ollut luvattoman monta kertaa finaalissa, mutta lähtenyt aina kotiin hopea kaulassa. Tällä kertaa kuitenkin kävi toisin.

Team suorastaan uhkui voitontahtoa finaalia ennen ja sen aikana, ja taustalla on tarkoituksellinen työ henkisen kantin eteen. Finaalin arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Teamin Hanna Öunap kertoo, että joukkue on panostanut lataukseen ja itsevarmuuden keräämiseen eri tavalla kuin ennen.

– Latausta on luotu ihan tarkoituksella. Osaaminen ei ole ollut pitkään aikaan ollut kiinni pelitaidosta, sillä se on ollut aika samalla tasolla viime vuodet. Henkiseen puolen muuttamiseksi on tällä kaudella on tehty paljon asioita yhdessä. Mottona on ollut, että pidetään hauskaa ja vedetään rennosti. Se on selkeästi auttanut, sillä kukaan ei ole kertaakaan hermostunut vaikka peleissä aina tulee notkahduksiakin. Ei olla lähdetty siihen jännittämiseen, että ”nyt ne tulee takaa ohi”, vaan menty lujaa eteenpäin hyvällä fiiliksellä”, kuvaa Öunap.

Öunap myös myöntää auliisti, että Viimassa käynyt pelaajakato paransi Teamin mahdollisuuksia.

– Jos sen kerran, kun Milla (Mantere), Csilla (Furka) ja Jenni (Oksanen) ovat yhtä aikaa äitiyslomalla ja Japu (Henna Tanskanen) poissa vahvuudesta, emmekä vieläkään onnistu mestaruutta viemään, voi vaikka lopettaa pelaamisen, nauraa Öunap.

Viiman Marina Kuusivaara kertoo, että joukkueessa kauden aikana tapahtuneiden muutosten takia jo finaalipaikka itsessään oli saavutus ja ilonaihe joukkueelle.

– Ylitimme itsemme, kun pääsimme näin pitkälle, mietti Kuusivaara finaalin jälkeen.

Heli Ranta-aho (Atletico) ja Olga Rentto (Saints).

Naisten sarjaa piristi finaalituloksen lisäksi myös se, että Vaasa Saints teki historiansa parhaan tuloksen naisissa ja nousi neljänneksi. Joukkue hävisi pronssimitalit Atleticolle vain parin maalin erolla, mutta tähtipelaaja Olga Rentto kertoo kauden olleen upea ja ennakko-odotukset ylitettiin kirkkaasti.

– Jos olisi ollut kaksi sarjaa, mehän olisimme olleet divarissa (ranking 7), ja nyt oltiin neljänsiä. Kaiken kaikkiaan kaikki kauden matsit, ihan sama voitettiinko vai hävittiinkö, olivat tiukkoja ja jännitys pysyi sarjassa loppuun asti, hehkuttaa Rentto.

Atletico puolestaan tähtäsi konkari Heli Ranta-ahon mukaan koko kauden mestaruuteen, ja siksi pronssi on hienoinen pettymys.

– Tämä on ollut kova kausi ja porukka ollut motivoitunutta treenaamaan, mutta tiukka ylempi loppusarja teki sen että viimeinen silaus jäi puuttumaan.

Naisten kestopronssiottelija UFO joutui tyytymään sarjan viidenteen sijaan, vaikka pelasi tiukat ottelut kaikkia kärkijoukkueita vastaan. UFOn heikkoudet löytyvät kenties valmennuspuolelta, sillä joukkueella ei kärkinelikon jengien tapaan ole vakituista – eikä varsinkaan pitkäaikaista – valmentajaa.

Junioreissa LeKi mestaruuteen

Tatu Kokkonen (SOS) ja Milo Brown (LeKi).

Junioreissa mestaruus ratkesi LeKille, ja hopeaa vei tyttövoittoisella joukkueella pelannut Sipoon SOS. SOSin tytöistä on kasvamassa varsinainen tähtisukupolvi, sillä he pelasivat hyviä matseja myös naisten sarjassa. SOSin Tatu Kokkonen (19v.) kertoo:

– On ollut hieno seurata tyttöjen kehittymistä neljän vuoden valmennuksen aikana. Kyllä sieltä on tulevaisuuden tähtiä tulossa.

LeKin Milo Brownilla (17 v.) oli SM-kullasta ”loistelias fiilis”, ja tärkeimpänä LeKin aseena hän piti paikkapuolustusta.  Tatu Kokkonen komppasi, että siihen hopeajoukkueen peli kaatui, sillä paikkaa varten ei ollut harjoiteltu.

Kysymykseen siitä, missä nämä miehet nähdään pelaamassa 5-10 vuoden päästä, molemmat vastaavat kotiseuturakkaudella. Brown toivoo pystyvänsä jäämään pelaamaan Lempäälään tai Tampereelle, ja Kokkosen sydän puolestaan kuuluu Sipoolle. Maajoukkueisiin molemmat aikovat pyrkiä tästä eteenkinpäin.

Lisää palkittuja

SM-finaalien yhteydessä Vuoden Liitokiekkoilijana 2012 palkittiin Ilkka Vaahtoranta, ja Vuoden Junioriliitokiekkoilijana Saintsin Mikael Metsälä. Teamin Pekka Rantaa puolestaan muistettiin 50-vuotispäivän johdosta sekä pitkäaikaisesta työstä liitokiekkoilun edistämiseksi.

Kuriositeetti:

Callahan-maaleja tekivät tämän sisäkauden aikana:
– avoimessa Aki Ropo (CaUnT), Pyry Aurasmaa (PUTI), Pekka Ranta (Haudat), Tuomas Talus (Disquitos), Tapio Salmela (FreezeBees), Marko Havu (JSW) ja Juho Lehtimäki (UFO)
– naisissa Kia Autio (SOS) ja Maija Leino (Atletico) ja
– junioreissa Anni Jokinen ja  Minja Ahonen (SOS) sekä Emma Brown (LeKi).

Finaalipelien pöytäkirjat Pelikoneessa >>

Ja nyt… ULOS!

-AM-

1 KOMMENTTI

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän