Junnutyö: Tästä voi aloittaa (osa 2/2)

Annariikka_YyteriKuten eilen blogin ykkösosassa totesin, junnu-ultimate ei ole rahakysymys, vaan 1) elämyskysymys, 2) kohtaamiskysymys, 3) ammattimaisuuskysymys, 4) vaivattomuuskysymys, 5) tapahtumakysymys, ja 6) näkyvyyskysymys. Tässä tärkeysjärjestyksessä.

Tässä listan kohdat 4-6. Näistä mä lähtisin liikkeelle.

4) Vaivattomuus

Jotta lapsi tai nuori aloittaisi uuden harrastuksen, se pitää pystyä sovittamaan mahdollisimman vaivattomasti muuhun elämään ja muun sisaruskatraan harrastuspalettiin. Lapset haluavat lisäksi harrastaa yhdessä kaveriporukan kanssa, ja useimmiten kaverit ovat samassa koulussa. Vanhempi taas ei halua vaivata päätään vaihtuvilla treeniajoilla ja paikoilla tai sillä, mitä milloinkin pitää ottaa mukaan. Hän haluaa tutun ja mahdollisimman lähellä kotia sijaitsevan paikan, jonne tuoda lapsensa kerran tai kaksi viikossa ilman, että hänen tarvitsee irrottaa ajatuksiaan töistä, perhehuolista tai lapsen harrastuksen tarjoaman henkilökohtaisen vapaahetken suunnittelusta. Ultimateharjoitusten tulisi siis mieluiten tapahtua lähikoulussa.

  • Seurat: Aloittakaa junnutoiminta kohdennetusti yhdellä tai kahdella koululla. Panostakaa kaveriporukoihin ja ultimatekulttuurin kehittymiseen edes yhteen kaupunginosaan. Koko kaupunkia ei voi valloittaa yhdessä talvessa. Käykää kahvilla kaupungin salivuoroja myöntävien tahojen kanssa, lähettäkää kohteliaita delegaatioita kouluille, ja jos mahdollista, ystävystykää jonkun opettajan kanssa, jotta saatte salivuoron oppilaiden valveillaoloaikaan.

5) Tapahtumat

Junioriultimate ei elä vain harjoittelusta ja pelailusta. Minkä tahansa lajin harrastamisen suola ovat turnausmatkat ja muut reissut, jonne kavereiden ja mukaan pakotettujen huoltajien kanssa lähdetään. Siellä syödään liikaa karkkia, hillutaan, otetaan selfieitä ja välissä myös vähän pelataan sitä lajia, mikä porujan alun perin yhteen toi. Ultimaten pitää pystyä tarjoamaan junioreille omia turvallisia tapahtumia, joissa täysi-ikäisten rellestys ei häiritse lasten keskittymistä olennaiseen.

  • Liitto: Järjestä pelkästään junioreille suunnattuja tapahtumia. Lyöttäydy yhteistyöhön jonkin muun pienen lajin kanssa ja tehkää yhteistapahtuma. Lajit voivat olla erilliset, oheisohjelma yhteistä.
  • Seurat: Myös juniorijoukkueet maksavat turnauksiin osallistumisesta, joten seuran varainhankintatapa voi olla aikuisturnauksen sijasta myös junnuturnaus.

6) Näkyvyys

Ultimaten laji-imagosta on vaikea puhua, kun sitä ei käytännössä ole. Kukaan ei tiedä, mistä ultimatessa on kysymys? Koirat, korit – tuttuja ennakkoluuloja? Vieras laji, siksi siitä ei innostuta? Tekosyitä. Isoja, lihavia tekosyitä, jotka kertovat vain siitä, että ultimaten pelaajat ovat epäonnistuneet lajin markkinoinnissa. Näyttävät lajivideot, somekampanjat, rehelliset tarinat ja lajin parista jalustalle nostetut idolit saavat lajista kiinnostuneissa aikaan tunteen, ”tuossa menossa minäkin haluan olla mukana”.

  • Lajiniilot, bloginpitäjät, videonikkarit, himotwiittaajat, mediaintoilijat, pienet ja isot egot, PELAAJAT: pidä ääntä, rupea esikuvaksi, ota ohjat omiin käsiin ja ala kertoa tarinoita ultimatesta – niitä halutaan kuulla. (Hyvä esimerkki? ultimaattistaelamaa.blogspot.fi)

Mistä sä aloittaisit?

Julkaisemme ultimate.fissä sunkin tekstin, jotta eri seurojen ja alueiden näkökulmat pääsevät esille, ennen kuin junioriuudistuksesta päätetään Liiton syyskokouksessa marraskuun alussa. Lähetä omia (keskeneräisiäkin) pohdintojasi pikaisesti osoitteeseen toimitus@ultimate.fi.

1 KOMMENTTI

  1. Tarkennuksena vielä Facebookin puolella käynnistyneen keskustelun myötä:

    Tarkoitus ei tosiaankaan ollut yhden hyvän esimerkin nostolla (Ullan blogi) väheksyä muita hyviä esimerkkejä (ahkerat videontekijät ympäri Suomen).

    Tottakai videoprojektit ovat elintärkeitä ultimatelle, ja niiden tekemisessä todellakin on paljon duunia. Blogi ja videot palvelevat kuitenkin hieman erilaisia tarkoitusperiä, ja listaan tässä kummankin median parhaita puolia ja vähän puutteitakin.

    Ullan blogi
    + Kun ultimatesta puhutaan muiden tärkeiden aiheiden ohessa, voidaan puhua aidosta tietoisuuden ja näkyvyyden lisäämisestä. Tiedotus kun kohdistuu muihinkin kuin niihin, joille ultimate on jo tuttu.
    + Ultimate yhdistyy elämänmakuisiin tarinoihin, joihin ihmisten on helppo samastua.
    + Ultimate esittäytyy positiivisessa valossa ja voi jopa luoda lukijoille rohkeutta ylittää itsekin itsensä blogin esimerkkien kannustamana.
    – Junioriultimatesta jos puhutaan, aikuisen blogi ei toki nuoria parhaalla tavalla puhuttele. Mutta kun puheena oli lajin näkyvyys ylipäätään, kaikkien jakamat tarinat ovat arvokkaita ja satavat samaan näkyvyyslaariin. Junioreiden vanhemmat tuppaavat olemaan aikuisia…
    – Yksi blogi ei vielä näkyvyyttä hurjasti lisää vaan saattaa hautautua netin syövereihin. Mutta sen takia blogeja pitääkin olla monia. Mäyrä ja Puolukoira, muita suomenkielisiä?, englanninkielisen puolen lajiblogeista puhumattakaan…

    Videot
    + Videot kertovat paremmin kuin tuhat kuvaa ja sanaa, mistä lajissamme on kysymys ja miten hienolta se voi parhaimmillaan näyttää. Parhaat videot välittävät lisäksi myös sen TUNTEEN, joka lajin pelaamiseen ja siinä mukanaoloon liittyy.
    + Videoita on helppo ja nopea jakaa ja katsoa.
    + Videot puhuttelevat erityisesti juniori-ikäisiä, joille video on tuttu tarinankerronnan muoto ja lyhyeen keskittymiskykyyn sopivan pituinen.
    – Samaa videomateriaalia pitäisi käyttää useampaan erilaiseen tarkoitukseen: pitkät pelikoosteet kiinnostavat lähinnä lajiniiloja, mutta jo muutamalla lyhyellä pätkällä ja hyvin valitulla lähikuvalla voi saada näyttävän mainospätkän niille, jotka lajia eivät vielä ole nähneet.
    – Samoin kuin mikä tahansa aineisto, voivat videotkin hautautua netin tai YouTuben syövereihin ilman, että niitä pääsee kohdeyleisö (tai edes tapahtumissa mukanaolleet) koskaan näkemään. Jos haluaisin etsiä esim. toureilta tehtyä videomateriaalia, ei sitä ehkä edes ole tehty (kuten Mikko kirjoitti), tai pitää tietää tarkalleen kenen videonikkarin YouTube-tililtä hakea. Näin videot monesti jäävät pienen sisäpiirin tietoon. Tarvitaan videoblogeja ja sivustoja, joilla videomateriaali on helposti löydettävissä ja jotenkin kategorisoituna. Ja tarvitaan tiedotusta ulospäin, videoiden levittämistä kanaviin, joita käyttävät muutkin kuin ultimatea jo pelaavat. Ennen kaikkea, tarvitaan tekijöitä näille sivustoille ja muille levityskanaville, jotta kaikki ei jää videontekijän itsensä harteille. Kaikenlaisille osaajille siis löytyy tekemistä: ei tarvitse osata kuvata tai editoida, jos osaa vaikka koordinoida kuvaajia turnauksen aikana tai ylläpitää blogia.

    Pointtini lajin näkyvyydestä puhuessani oli nimenomaan korostaa, että tarvitaan hyvin monenlaista työtä näkyvyyden edistämiseksi.

    –> Tarvitaan videoita lajin ”näyttämiseksi”
    –> tarvitaan somehehkutusta ja kampanjoita ihmisten aktivoimiseksi
    –> tarvitaan aitoja tarinoita ihmisten koskettamiseksi
    –> ja tarvitaan idoleita ja esikuvia, joihin varsinkin nuoret voivat samastua ja joiden paikalle he voivat pyrkiä. Esikuviksi pitää alkuun nostaa meidän kaikkien kavereita, ja siksi lajin parissa jo oleville voi tuntua hassulta, kun reenikaverin naama yhtäkkiä alkaa näkyä netissä tai julisteissa tms. Mutta uusille pelaajille nämä ihmiset eivät ole kavereita vaan esimerkkejä siitä, mihin ultimatea pelaamalla voi päästä (ulkomaanreissut, itsevarmuus, mielenkiintoinen elämä, olla ”cool”, hyvä spirit, jne.).

    Ultimatesta pitää siis luoda kaikilla mahdollisilla näkyvyyskanavilla positiivinen ja tavoiteltava mielikuva – se laji-imago, mikä meiltä nyt puuttuu.

    Ja siihen ei päästä muuten kuin siten, että MUUTKIN kuin Ultimate.fi, Mäyrä ja Puolukoira sekä Ulla Kiili kirjoittavat ultimatesta tarinoita suomeksi, ja MUUTKIN kuin Modde, Arppa ja Mikko tekevät videoita, ja että kaikkia tarinoita ja videoita levitetään laajemmalle katsojakunnalle.

    Mitä enemmän massaa, sitä enemmän se saavuttaa ja myös sen taso entisestään paranee.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän