Ultimate on laji, joka etenee ja laajenee paljon puskaradion kautta. Tässä osassa perheenjäsenet ja kaverit näyttelevät suurta osaa. Siksi ei ole lainkaan poikkeavaa, että lajissa on nähty useita sisaruksia ja pariskuntia. Tässä listauksessa jätämme kuitenkin pois lukemattomat veljekset ja siskokset, jotka ovat vihreällä nurmella kiekosta taistelleet. Tällaisia kaksikkoja olisi mahdotonta edes muistaa ulkoa. Samoin lajissa syntyneet tai lajiin ajautuneet pariskunnat ovat jätetty sivuun. Keskitymme tässä vain suuriin sisarus- ja perhekatraisiin, joiden jäljet ultimatessa ovat näkyneet jo kauan – ja vaikutus näkyy vielä pitkään. Kommentit on kerätty erinäisiltä pelaajilta ja valmentajilta, joilla on ollut kunnia olla mainittujen perheiden kanssa tekemisissä.
Top-10 ultimateperheet, olkaa hyvä:
10) Sandberg: Sami, Sanna, Tomi
Vaasalaista ultimateperhettä edustaa kolmikko Sami, Sanna ja Tomi. Sami oli pitkään Vaasa Saintsin alkuvuosien tukipilari kentällä ja sen ulkopuolella, ja oli tärkeässä roolissa Vaasan Yliopiston puolella Waasan WetoWoiman toiminnassa. Pikkusisko Sanna oli muutamana vuotena tyttöjen maajoukkueessa ja Saintsin naisten joukkueessa. Kolmikon menestynein on kuitenkin Tomi, joka debytoi nuorten maajoukkueessa vuonna 2005, nippanappa mopoikäisenä. Tomi on nykyään Espoon Otson vakiopelaaja, ja teki myös Japanin MM-kisoissa maajoukkueessa ensiesiintymisensä.
”Kaikilla Sandbergeilla on muuten nilkat aina hajalla.”
”Tompalla on se kaksoisveli siellä briteissä. Löytyyköhän sen sisaruksista ulkonäkökloonit myös muille Sandbergeille?”
”Sami, tuttavallisemmin ”Sancho” järjesti maailman suurimman halliturnauksen, NSUT XX:n. Pelkästään sillä pitäisi saada kunnioitusta kaikilta. Sancho teki aina sen mitä lupasi, kentällä ja siviilissä.”
”Tomppa on ärsyttävän hyvä pelaaja. Mitä vaan tekee, niin se ehtii haravakäsineen kiekkoon ennen mua. Se saa minut, ja kaikki muutkin, näyttämään kentällä tyhmältä ja huonolta.”
”Sanna lopetti valitettavan nuorena. Koskaan ei tiedetä, miten hyvä hänestä olisi tullut. Vieläkin kun joskus näkee Sannan kentällä, niin ei uskoisi ettei moneen vuoteen ole kiekkoon koskenut tosissaan.”
9) Brown: Paul, Milo, Emma
Listan toistaiseksi ainoa kahden sukupolven perhe, isä Paul ja lapset Milo ja Emma. Paul oli pitkään Tampereella vaikuttamassa nykyisen UFO:n taustalla ja ilman häntä ei kenties myöskään LeKin ultimatea olisi. Kentällä Paul antoi aina kaikkensa, kiroili itsekseen epäonnistumisia, ja tartutti taistelutahtoaan muihin. Silti oli aina ensimmäisenä auttamassa muita ja jakamassa oppejaan uusille pelaajille. Paul on aktiiviset pelit jättänyt taakse jo kauan sitten, mutta treeneissä ja muissa pelailuissa Paul vielä mukana on. Jälkikasvu Milo ja Emma ovat molemmat oppineet isältään paljon. Molemmat oli mukana myös kesän nuorten EM-kisoissa. LeKi on saanut molemmista arvokkaat pelaajat, ja Paul aloitti Toijalassa T.U.F.F:n ultimate-toiminnan, jonka ensimmäiset junnumaajoukkuepelaajatkin nähtiin kesällä 2013 Suomen paita päällä.
”Paul on Pirkanmaalaisen ultimaten ”grand old man”, jolle spiritti on aina ollut se ultimaten tärkein osa-alue. Järkytti ainakin LeKin väkeä kulkemalla räikeän neonvärisisissä sortseissaan ja lippiksessään reeneihin, oli sitten kesä tai talvi.”
”Jos Pauleja olisi Suomessa edes viisi, ultimatea pelattaisiin viidelläkymmenellä paikkakunnalla. Jokainen seura tarvitsisi hänen kaltaisen pioneerin ja pitkäjänteisen puurtajan. Huumorintajusta voidaan olla montaa mieltä, mutta koskaan ei ole tarvinnut hänen kanssa pelatessa miettiä, että mitä tästä tulee. Aina ei voitettu, mutta hauskaa oli!”
”Milo on perinyt isältään kaksi asiaa: letkeän rennon elämänasenteen ja järkyttävän huonon värisilmän, ainakin mitä sortsien väriin tulee. Milo on perheen lahjakkain peluri, jolta voidaan tulevaisuudessa odottaa vaikka millaisia tekoja. Ellei sitten linja-auton kokoinen ego tule tielle. Straight from the States, baby!”
”Parissa turnauksessa olen ihmetellyt tuota yhtä nuorta tyyppiä, joka on aina kaikilla tauoilla heittelemässä. Selvisi myöhemmin, että Brownin poikahan se siellä oli. Ei ole omena puusta kauas pudonnut.”
”Emma on Brownin ultimatesuvun terävin kynä, niin ajatuksiltaan, asenteeltaan kuin kieleltäänkin. Kova fysiikka ja mieletön voitontahto tekevät Emmasta yksinkertaisesti voittajan. Ei halua hävitä koskaan kenellekään. Kaikista vähiten Milolle.”
8) Kalliokoski: Sami, Teemu, Terhi
Toinen vahva vaasalaisperhe, jotka ovat olleet rakentamassa Saintsia sen nuoruusvuosina. Kaikki ovat olleet mukana myös Suomen nuorten maajoukkueissa. Teemu useampaakin otteeseen, ja myös hän on kahtena viime kesänä ollut aikuisten maajoukkueessa. Sami oli ensimmäinen, kuka liittyi isommassa kaveriporukassa Saintsin joukkueeseen. Myöhemmin myös Terhi ja Teemu liittyivät porukkaan. Sami lopetti pelaamisen varsin nuorena. Terhi pelasi vielä aktiivisesti muutama vuosi sitten, ja vieläkin joskus pistää Saintsin paidan päälle. Teemu on ainut aktiivinen kolmikosta, ja onkin yksi Suomen ultimaten tunnetuimmista nykypelaajista. Kolmikon lisäksi myös serkku Taija on muutamana vuonna pelannut naisten joukkueessa.
”Kaikki Kalliokosket on hajamielisiä ja vähän flegmaattisia. Sami varmasti vähiten, kun joutui nuorempia sisaruksia paimentamaan. Ikinä ei tiennyt, oliko kukaan tajunnut yhtään mitään mitä niille sanoi. Piti vaan odottaa ja katsoa mitä tapahtui sen jälkeen. Kyllä ne ainakin hetken aikaa aina muisti tehdä niin kuin sovittiin. Mutta kyllä kaikki pärjäsi kentällä kenelle tahansa, vaikka sivurajalla näytti usein siltä, että kaikki halusivat lähteä kotiin. Mainioita pelaajia jokainen.”
”Teemua ei voita karkin syönnissä kukaan. Tuskin saunomisessakaan.”
”Yllättävän paljon poikia pyöri kentän laidalla, kun Terhi oli pelaamassa.”
”Mini sai nimen Mini, koska aiemmin oli kaksi Teemua joukkueessa, Teemu Lempinen ja Teemu Salo. Lempinen oli Iso-Teemu ja Salo oli Pikku-Teemu. Ja Mini oli tuolloin oikeasti minikokoinen junnu, joten Mini se on siitä eteenpäin ollut.”
7) Kaakinen: Mikko, Pekka, Jukka sekä Lassi Kallio
Vaasalaisen ultimaten suurin perhe. Mikko aloitti porukasta pelaamisen ensimmäisenä, ja oli 1996 MM-kisoissa juniorimaajoukkueen mukana. Jukka seurasi myöhemmin vuonna 2001, Pekka pelasi pari vuotta myöhemmin mixed-maajoukkueessa, ja velipuoli Lassi Kallio on monen juniorimaajoukkuevuoden jälkeen kolkuttelemassa avoimen maajoukkueen rivejä. Lisäksi velipuoli Ville on pelannut useamman turnauksen (esim. Junnu-SM, useampi NSUT, Yyteri ainakin) ja kaveriporukan kanssa pitänyt yllä pienimuotoista toimintaa Hämeenlinnassa. Myös kolmas velipuoli Manu on pelannut ainakin yhden NSUT:n. Pekan vaimo Emmi pelaa Saintsin naisten joukkueessa.
”Mikko oli tosi atleettinen pelaaja. Mikko oli myös Vaasasta muuton jälkeen perustamassa Turku Terrorin joukkuetta. Harmi että selkä hajosi. Olisi varmaan muuten ollut maajoukkuetason pelimies.”
”Pekan dyykit pelotti aina. Pomppu oli hieno, mutta ilmalento ja alastulo oli kuin vesikauhuisella fasaanilla. ”Reksi” on tolkuttoman hauska seuramies. Ei hetkeäkään mene, ettei jotakin hauskaa lennä ilmoille.”
”Jukka seurasi veljiään pelikentille, ja muistelen että hän taisi debytoida 12- tai 13-vuotiaana treenimatsissa. Muistaakseni teki viisi maalia siinä matsissa. Nykyisin on täysin kaksikätinen heittäjä. Opetteli tosin ensin kämmenen toisella kädellä ja rystyn toisella. Loogista vai mitä?”
”Lassi oli porukasta kaikkein vähiten urheilullinen nuorempana. Kiekkotaitoa kuitenkin oli ihan järjettömästi, kun käytännössä syntyi kiekko kädessä. Onneksi ei saanut traumoja, kun oli kerran 14-vuotiaana pelaamassa divaria Helsingissä seitsemän aikuisen vaasalaiskarjun kanssa.”
6) Nieminen: Riku, Niko, Olli, Joni
Sipoon alkuvuosien yksi kovimmista nelikoista oli Niemisen veljeskatras. Pienikokoiset taskuraketit aiheuttivat nopeudellaan ongelmia sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa. Vaikka kolmikolla oli paljon erilaisia vahvuuksia ja aika erilaiset luonteet, ei heitä oikein koskaan voinut kuvitella muiksi kuin veljeksiksi.
”Niemiset kantoivat SOS:in alkuaikoina paljon vastuuta seuran toiminnasta. Heistä joku oli aina mukana tekemässä jotakin, mikä lajiin vain liittyi.”
”Kovin montaa ilmatilannetta ei voittaneet, mutta kun riittävän kovaa juoksee, niin ei tarvi ilmoihin mennä.”
”Rasittavia jätkiä pelata vastaan. Aina ne oli edessä, kun piti lähteä heittämään. Siinä ne naamalla aina pörräsi, kun oli kiekossa tai menossa hakemaan, eikä niiden perässä pysynyt mitenkään kun niitä yritti puolustaa.”
Ketkä sisarusporukat ovat listan sijoilla 1-5? Se selviää Ultimate.fi:n sivuilta myöhemmin!
Teksti: Pasi Roimela
Kuvat: Jukka Kaakisen ja Paul Brownin arkistot.
Edit: Joni Nieminen lisätty, Paulin LeKi-ansiot lisätty.
Paulin ansioihin olis kyllä voinu lukea myös Lekin menneen ja nykyisen olemassaolon. Ilman Paulia ei taidettas Lempäälässä kyllä ultimatea pelata
Niemisiä on myös tulossa yksi lisää… Editointivaiheessa katosi.
Yksi Nieminen unohtui… Joten voisi korjata ettei Jonille tuu paha mieli.