«

»

tammi 26

Näin se alkoi!

Kuinka päädyimme ultimaten pariin?

Jori

Jori

Siinäpä vasta erittäin mielenkiintoinen kysymys! Viime kesänä päädyimme rippileirille numero 6. Leiri oli kaukana odotuksistamme, sillä se oli yksi viimeisimmistä hakuvaihtoehdoistamme. Leiri kuitenkin alkoi mukavasti ja parani vain viikkoa eteenpäin mentäessä. Eräs ViЯHeellisistä isosistamme pyysi meitä heittelemään ja menimme mukaan. Siinä vaiheessa tajusimme, kuinka mahtavaa frisbeen heittely oikeasti on. Päivät kuluivat nopeasti. Käytimme kaiken mahdollisen vapaa-ajan heittelemiseen.

Hauskintahan tässä on, että neljä isosta, yövalvoja ja yksi ohjaajista oli ViЯHeen pelaajia. Leirin lopussa meiltä kysyttiin, haluaisimmeko tulla treeneihin kokeilemaan lajia ja eihän siitä tarjouksesta voinut kieltäytyä. Leirin jälkeen kävimme yhdessä riparikaverimme kanssa ensimmäistä kertaa ViЯHeen treeneissä. Ja siitä se sitten lähti.

Jori:

Vasta ultimatessa huomasin, mitä on todellinen joukkuehenki.

Alkuun kaikki tuntui vaikealta. Heitot olivat kankeita ja ennakkoluulot vahvoja. Vaikka olin aikaisemmin pelannut jalkapalloa vähän yli kaksi vuotta, niin vasta ultimatessa huomasin, mitä on todellinen joukkuehenki. En voisi kuvitellakaan parempaa lajia. Ultimatessa jaetaan spirit-pisteitä sen mukaan, kuinka ystävällinen vastustaja on ollut. Tuomarit ovat siis lajissa tarpeettomia.

Ultimate toi minulle paljon tekemistä koulun lisäksi ja se on kaikkea muuta kuin huono asia. Treenit ovat kolme kertaa viikossa. Liikunnallisuutta on paljon ja kunto pysyy hyvänä. Treeneissä myös arjen paineet unohtuvat ja niihin on aina ilo mennä. Mielestäni parasta ultimatessa on turnausmatkat ja pelaajien asenne lajiin. Matkoilla tapaa uusia ihmisiä ja saa vaihtelua arkeen. Eniten odotan kehittyväni pelaajana ja tietenkin pääsyä maajoukkueeseen. 😉

Roope

Roope

Roope:

Ensimmäisissä treeneissä oli vaikeaa, mutta kun alkoi ymmärtämään muun muassa pelin toimintaa paremmin, kehittyminen lähti nopeaan kasvuun. Heitot alkoivatkin mennä paremmin kohdilleen, hakujen toimintaa alkoi ymmärtämään paremmin. Nyt aloittamisesta onkin kulunut jo yli 5 kuukautta ja olen kehittynyt siinä ajassa paljon.

Parasta ultimatessa onkin se, että pelatessa pidetään hauskaa ja ei välitetä pikku virheistä. Mitäköhän tulevaisuus tuo tullessaan… Varmaan ainakin kehittymistä pelaajana ja lisää aivan mahtavia turnausreissuja!

 

 

Tämän noin puolen vuoden harrastamisen aikana on tullut käytyä monissa treeneissä ja turnauksissa ja sen mukana saatu aina vain enemmän ja enemmän intoa harrastamiseen, uusia tuttavuuksia ja mahtavia kokemuksia. Viimeisimmät viikot ovatkin sitten kuluneet innokkaasti majun try-outteja odotellen.

Hyvää uutta vuotta ja ultimaten pelaamisen iloa!

Toivottavat: Liitokiekkoliiton TET-harjoittelijat, Roope ja Jori ViЯHeestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Jotta kommentointi onnistuisi vain ihmisiltä eikä roboteilta, vastaa oheiseen kysymykseen ennen lähettämistä.

Liitokiekolla pelattava joukkuelaji on nimeltään u....e?